Kapeaosmankäämi

• Kasvumuoto

  Monivuotinen ruoho. Juurakko vaakasuora, suikertava.

• Korkeus

  150–200 cm. Varsi haaraton, kalju.

• Kukka

  Kukinto tiivis, hoikka, lieriömäinen, kaksiosainen tähkä varren latvassa. Kukat hyvin pieniä. Hedekukat kukinnon yläosassa, emikukat alaosassa; kukinnon hede- ja emikukkaosat selvästi erillään. Emikukkaosa kanelinruskea, 8–20 cm pitkä, 1,5–2,5 cm paksu. Kehälehdet karva- ja suomumaisia. Heteitä 1–8, luotit lankamaiset. Emejä 1.

• Lehdet

  Vuorottain kahdessa rivissä, ruodittomia, pitkätuppisia, enimmäkseen varren alaosassa. Lapa usein kukintoa pidempi, 3–9 mm leveä, tasasoukka, jäykähkö, hohkainen, kärjestä kiertynyt, puhtaanvihreä.

• Hedelmä

  Pieni (0,2 mm pitkä), lenninhaituvallinen pähkylä.

• Kasvupaikka

  Rannat, ojat, kaivannot. Melko syvässäkin vedessä.

• Kukinta

  Heinä–elokuu.

Kapeaosmankäämi on kaikin puolin siro ja solakka kasvi. Se on selvä vesikasvi, joka viihtyy rantaviivalta metrin syvyyteenkin asti, mutta ei juuri koskaan leviä maalla. Todennäköisimmin sen löytää saviharmaan järven tai vähäsuolaisen murtovesilahden savi- ja liejupohjaisilta rannoilta eteläisestä Suomesta. Usein se on melko paikallinen, eikä helposti leviä järveltä toiselle. Kumma kyllä, laji ei ole juurikaan pystynyt ihmisen toiminnasta hyötymään. Kapeaosmankäämi onkin isoveljeään leveäosmankäämiä (T. latifolia) selvästi harvinaisempi, eteläisempi ja vaateliaampi kasvi. Käyttökelpoisia tuntomerkkejä on niin kasvupaikoissa, lehtien leveydessä kuin kukinnossakin. Etenkin säännöstellyissä tekojärvissä ja patoaltaissa lajit saattavat risteytyä keskenään, jolloin syntyy kantalajeja kookkaampi, niukasti kukkiva sinivihreä kasvi. Tämän iso-osmankäämiksi (T. angustifolia x latifolia, synonyymi Typha x glauca) nimetyn risteymän hede- ja emikukinnot ovat vain hiukan erillään toisistaan.