Salkoruusu

• Nimi myös

  Tarhasalkoruusu

• Kasvumuoto

  2- tai monivuotinen ruoho. Juuristo laaja.

• Korkeus

  100–250 cm. Varsi haaraton.

• Kukka

  Säteittäinen, 5–10 cm leveä. Terälehtiä 5, punaisia, keltaisia tai valkoisia. Verhiö 5-liuskainen. Ulkoverhiö 6–7-liuskainen. Heteitä monta, palhot yhteenkasvettuneet emiä ympäröiväksi torveksi. Emiö yhdislehtinen, moniluottinen. Kukinto tähkämäinen latvaterttu, kukkaperät hyvin lyhyitä.

• Lehdet

  Kierteisesti, ruodillisia, korvakkeellisia. Lapa pyöreähkön herttamainen, 3–7-liuskainen, hammaslaitainen, kurttuinen, karheakarvainen.

• Hedelmä

  Litteä, rengasmainen, moniosainen, lohkohedelmä. Hedelmykset (lohkot) kurttupintaisia.

• Kasvupaikka

  Joutomaat, pientareet, maakasat. Koristekasvi, satunnaisesti villiytynyt.

• Kukinta

  Heinä–syyskuu.

Salkoruusujen sukuun kuuluu n. 60 luonnostaan Etelä-Euroopassa sekä Etu- ja Keski-Aasiassa kasvavaa lajia. Suku luetaan malvakasvien heimoon, jonka edustajien kukille on tyypillistä heteiden palhojen yhteen kasvaminen emin vartaloa ympäröiväksi torvirakenteeksi. Kookas ja isokukkainen tarhasalkoruusu on vanha koristekasvi, tosin lajia viljellään nykyisin vähemmän kuin ennen. Nykyisin talvenarkaa tarhasalkoruusua kasvatetaan yleensä yksivuotisena, mutta vanhassa kotimaisessa puutarhakirjallisuudessa on mainintoja ongelmattomasti talvehtivista, monivuotisista maatiaiskannoista. Ehkä tällainen meikäläisiin oloihin hyvin sopeutunut kanta on säilynyt tähän päivään saakka jossain päin maatamme. Laji on monin paikoin Euroopassa villiytynyt puutarhakarkulainen, mutta siitä ei tunneta lainkaan alkuperäisiä luonnonvaraisia esiintymiä. Tarhasalkoruusun uskotaankin syntyneen muiden salkoruusulajien – kenties A. setosa ja A. pallidula – risteytymisen tuloksena.

Rohtosalkoruusu

Althaea officinalis

Tarhasalkoruusulla on jonkin verran lääkinnällisiä ominaisuuksia, joskin rohdoskasvina tunnetumpi on nykyisin eri sukuun (kainosalkoruusut) luettava, silti tarhasalkoruusua muistuttava rohtosalkoruusu. Se on pienikukkaisempi ja sen kukat ovat tavallisesti yksittäin lehtihangoissa. Ulkoverhiössä löytyy pieniä eroja: rohtosalkoruusulla kapeita liuskoja on 6–9, tarhasalkoruusulla leveämpiä liuskoja on 6–7.

→ Levinneisyyskartta (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)