Kasvumuoto
1-vuotinen ruoho. Pääjuuri pieni. Puoliloinen.
Korkeus
15–30 cm. Varsi 4-särmäinen, hienokarvainen, punertava; aluksi haaraton, syyskesällä tyvi- ja keskiosasta runsas- ja pitkähaarainen, haarat tyvipuolelta kaarevia, kukallisia.
Kukka
Teriö vastakohtainen, punainen, n. 10 mm pitkä, yhdislehtinen, 2-huulinen, pitkätorvinen, karvainen. Ylähuuli lovikärkinen, kärjestä kupera; alahuuli 3-liuskainen, keskiliuska lovikärkinen, reunaliuskat pyöreäkärkisiä. Verhiö leveän kellomainen, 4-liuskainen, liuskat kapeita, suippoja. Heteitä 4. Emiö yhdislehtinen, 1-luottinen, vartalo kukasta ulkoneva. Kukinto toispuolinen, pitkä, harva, ainakin aluksi nuokkuva latvatähkä.
Lehdet
Vastakkain, ruodittomia, varren nivelväliä pidempiä. Lapa kapeanpuikea–kapeansuikea, suippokärkinen, molemmin puolin jäykkäkarvainen, laita harvaan matalahampainen. Kukinnon tukilehdet usein punertavia.
Hedelmä
Pitkulainen, ruskea, karvainen, n. 5,5 mm pitkä, yleensä verhiön pituinen, reunasaumoja myöten avautuva kota.
Kasvupaikka
Tien- ja pellonpientareet, laitumet, pihat, joutomaat, venerannat, merenrantaniityt.
Kukinta
Heinä–syyskuu.

Sänkiöt varastavat imujuuriensa avulla ravintoa lähellä kasvavien heinien ja ruohojen juuristosta, vaikka yhteyttävät itsekin. Puoliloisiva elämäntapa auttaa näitä yksivuotisia kasveja toteuttamaan koko elämänkiertonsa lyhyen kasvukautemme aikana. Suvun suomenkielinen nimi on peräisin meiltä luultavasti jo hävinneeltä peltosänkiöltä (O. vernus), joka kukki ennen vanhaan sänkipelloilla rukiin leikkaamisen jälkeen. Punasänkiö aloittaa kukintansa jo kesäkuun puolella. Monien muiden näivekasvien tavoin kesän edistymistä voi seurata tämänkin lajin ulkomuodosta: kesämuodot ovat pitkänivelisempiä ja isokukkaisempia kuin hyvin haaraiset syysmuodot. Näitä vuodenaikatyyppejä yhdistävät kuitenkin monet välittävät muodot.

Punasänkiö luettiin pitkään peltosänkiön muuntelun piiriin: peltosänkiö haaroittuu vasta varren latvapuoliskosta, punasänkiön haaroittuminen alkaa jo varren tyvi- tai keskiosasta. Suomessa merenrannoilla tavattava suolasänkiö (O. litoralis) on usein täysin haaraton. Punasänkiö näyttää kasvaneen meillä alkuperäisenä suolasänkiön kanssa samoilla rantaniityillä, mutta nykyisin sen tapaa yleisemmin kaikenlaisilta asuttujen seutujen lyhytkasvuisilta ja kosteilta paikoilta, kuten pellonreunoilta, kesantomailta ja pientareilta.

Punasänkiö

Taksonomia

Lahko

Heimo

Tribus

Suku

Laji