Kasvumuoto

Tav. 2-vuotinen (joskus 1-vuotinen) ruoho.
Korkeus

40–80 cm. Varsi alaosasta lyhytpiikkinen, jokseenkin kalju. Maitiaisnesteinen.
Kukka

Kukat muodostavat n. 1–1,5 cm leveitä, kehtosuomujen suojaamia kapeatyvisiä kukkamaisia mykeröitä. Mykerön kukat vaaleankeltaisia, kielimäisiä, kärjestä 5-hampaisia. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Mykeröt, joita runsaasti (jopa useita satoja), viuhkomaisena ryhmänä. Vain pieni osa mykeröistä samaan aikaan kukkivia.
Lehdet

Kierteisesti, näennäisesti kahtena rivinä kyljittäin pystytasossa, ruodittomia. Lapa pitkulainen, nuolityvinen, yleensä pariliuskainen, epätasaisesti nirhahampainen, jäykkä, sinivihreä, alapinnan keskisuoni piikkinen.
Hedelmä

Leveäreunainen, harmaanruskea, 6–8 mm pitkä pähkylä, jonka kärjessä varren päässä harmaanvalkoisia hapsihaivenia.
Kasvupaikka

Satamat, painolastipaikat, teollisuusalueet, joutomaat, maakasat, tienleikkaukset, tienvarret, pihat, kukkapenkit, uudisnurmikot.
Kukinta

Heinä–elokuu.
Haitallisuusluokitus

Vieraslaji.

Salaatin suku käsittää satakunta lähinnä pohjoisen pallonpuoliskon kasvilajia. Piikkisalaatti on saanut nimensä ohuista piikeistä, joita on lehden alapinnan keskisuonessa ja laidassa. Usein käytetty nimitys ‘kompassikasvi’ juontuu puolestaan lehtien tavasta kiertyä erikoisesti samaan pohjois-etelä –suuntaiseen pystytasoon, pinnat kohti itää ja länttä. Erikoinen lehtiasento suojaa lapoja voimakkaalta keskipäivän auringonpaahteelta, vähentää niiden kuumenemista ja veden haihtumista. Varjossa kasvaneilla piikkisalaateilla lehtien kääntymistä ei tapahdu. Piikkisalaatti kasvaa yleisenä Euroopan eteläosissa kuivilla mäillä ja kalliomaastoissa, missä paahteen välttämisestä on ilmeistä hyötyä. Meillä se sinnittelee kotiutuneena tulokkaana lounaisimman Suomen asutuskeskuksissa, mutta vaikuttaisi olevan yleistymässä.

Ruokasalaatti

Lactuca sativa

Piikkisalaatin on arveltu edustavan lähisukulaisensa ruokasalaatin kantamuotoa, sillä lajit risteytyvät ongelmitta. Toisaalta molemmat ovat saattaneet polveutua samasta, tuntemattomasta risteytymäkantamuodosta. Salaatti on varmasti kaikille tuttu ruokakauppojen lehtivihanneksena, mutta harva tiedostaa sen kuuluvan voikukkien ja monen muun tuiki tavallisen kotimaisen kasvin kanssa sikurikasveihin. Laji on alun perin kotoisin Lähi-Idästä, missä sen rikkaruohomaisia kantamuotoja lienee alun perin kasvatettu eläinten rehuksi ja ehkä myös öljypitoisten pähkylöiden takia. Nykyisen tyyppinen salaattikasvi on saatu aikaan valitsemalla jalostukseen luonnonkasvien joukosta vähäpiikkisiä yksilöitä, joissa on mahdollisimman vähän kitkerää maitiaisnestettä. Lopputuloksena on täysin piikitön ja miedonmakuinen viljelykasvi.

Salaattia on käytetty laajalti jo ainakin 4500 vuotta sitten Egyptissä, roomalaisten mukana se levisi koko Eurooppaan. Nykyisin kaupan oleva salaatti kasvatetaan suureksi osaksi suurviljelmillä, mutta jonkin verran myös suomalaisissa kotipuutarhoissa. Joidenkin salaatin lajikeryhmien edustajat kehittyvät Suomen kesässä kukkiviksi ja saattavat levitä luontoonkin. Toisinaan niitä tavataan kaatopaikoilta, satamista, pihamailta tai istutusten reunamilta rikkaruohomaisina karkulaisina.

→ Levinneisyyskartta (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)

Taxonomi

Ordning

Familj

Släkte

Art