Kasvumuoto
Monivuotinen ruoho.
Korkeus
10–30 cm. Varsi rento–koheneva, haarova, juurehtiva, pehmeäkarvainen.
Kukka
Teriö lähes säteittäinen, vaaleansininen–sinipunainen, n. 8 mm leveä, yhdislehtinen, 4-liuskainen, ratasmainen, lyhyttorvinen. Verhiö 4-liuskainen, liuskat kapeita, pyöreäkärkisiä, nystykarvaisia. Heteitä 2. Emiö yhdislehtinen, 1-luottinen. Kukinto tiheä lehtihankainen terttu. Kukkaperä tukilehteä lyhyempi.
Lehdet
Vastakkain, lyhytruotisia. Lapa soikea–puikea, suippotyvinen, karvainen, hienohampainen. Osa lehdistä talvehtivia.
Hedelmä
Vastaherttamainen, litteä, 4–5 mm pitkä, verhiötä pidempi, n. leveytensä pituinen, nystykarvainen kota.
Kasvupaikka
Lehtomaiset metsät, hakkuualat, pientareet, tienvarret, joutomaat, kuivahkot niityt, kedot, kalliot.
Kukinta
Kesä–elokuu.

Rohtotädykettä on käytetty vuosisatoja eräänlaisena yleisparantajakasvina. Voisi hyvällä syyllä sanoa jo muinaisista roomalaisten käyttäneen sitä: kun Rooman imperiumi valloitti Germanian, he oppivat muinaisilta teutoneilta lajin mainiot ominaisuudet. Antiikin aikaan tunnettiin jopa kasviin liittyvä sanonta, jonka mukaan erityisen arvostettavalla henkilöllä oli hyveitä kuin rohtotädykkeellä. Lajin katsottiin auttavan hyvin monenlaisiin vaivoihin, niin vilustumiseen kuin sappikiviinkin. Nykyään sen rohdoskäyttö on vähäistä. Eräiden rohtotädykkeellä aikoinaan hoidettujen vaivojen syitä ja syntymekanismeja ei kuitenkaan edelleenkään tarkoin tunneta, joten ehkä kasvin lääkeominaisuuksia kannattaisi vielä tutkia. Paitsi maallisiin vaivoihin, rohtotädykkeestä uskottiin olevan apua myös henkimaailman ongelmiin. Sen väitettiin mm. karkottavan noitia, hiisiä, paholaisia ja muita mörköjä. Aivan varmaa näyttöä mörön karkoituksen toimivuudesta ei ole. Lajista valmistettiin aikoinaan innokkaasti myös ’eurooppalaista teetä’, vaikka nykyjuojan suuhun maku onkin epämiellyttävän kitkerä.

Rohtotädyke lienee alkuperäinen Suomen eteläosien kallioilla ja valoisissa rinnelehdoissa. Pohjoisempana kuivahkoilla niityillä ja rehevissä metsissä sitä pidetään ihmisen jalanjäljissä levittäytyneenä muinaistulokkaana. Lisääntyminen toimii pääasiassa siementen välityksellä. Kasvullistakin leviämistä tapahtuu, sillä kasvin rönsyt suikertavat maata myöten hyvinkin parinkymmenen sentin matkan, ennen kuin tarttuvat tiukasti alustaansa varren niveliin syntyvillä versojuurilla.

Véronique officinale

Taxonomie

Ordre

Famille

Tribu

Genre