Lajeja

Isohaura (Zannichellia major), Merihaura (Zannichellia palustris)
Koko

10–40 cm
Ulkonäkö ja erityispiirteet

Haurat ovat monimuotoisia, hentoja uposkasveja, joiden suikertavan juurakon joka toisesta nivelestä lähtee pystyvarsi. Kukallisissa versonosissa lehdet ovat hapsimaisesti tav. kolmittain säteittäisesti. Tasasoukat–suipot lehdet ovat yksisuoniset, sahalaidattomat ja ikorvakkeelliset mutta tupettomat. Juurakon pystyvarrettomissa nivelissä on vain tupellinen, kalvomainen alalehti, joka mätänee pois melko nopeasti.
Isohauran pystyvarsi on niukkahaarainen ja tav. alle 15 cm pituinen. Sen lehtilapa on tav. 2–4 cm pitkä, n. 1 mm leveä ja keskisuoni on selvästi erottuva. Vaaleanvihreä juurakko on voimakkaasti kaareva, painaen kasvin alustaansa vasten. Isohauran pienistä, lehtitaipeissa sijaitsevista kukista kehittyy nippu herneenpalkomaisia, punaruskeita, n. 3 mm pituisia käyriä pähkylöitä, joiden ota on 1,5–2 mm pitkä, vähintään puolet pähkylän pituudesta. Pähkylän perän pituus on 0,3–0,8 mm.
Merihauran lehtilapa on tav. 2–3 cm pitkä, enintään 0,5 mm leveä ja keskisuoni on epäselvä. Pähkylä on lähes suora, tav. vihreä tai vaaleanruskea ja sen ota on pisimmillään n. 1,3 mm pitkä, yleensä enintään 1/3 hedelmän pituudesta. Pähkylä on lyhytperäinen tai perätön.
Levinneisyys ja elinympäristö

Lajit esiintyvät koko Itämeressä. Merihaura kasvaa paikoittain yleisenä matalassa vedessä lieju-, hiekka- ja sorapohjilla. Harvinaisempi isohaura on sopeutunut merihauraa paremmin ulkosaariston aallokkoisemmille rannoille.
Lisääntyminen

Molemmilla lajeilla on samassa lehtihangassa yksi hedekukka ja yksi emikukka. Ne lisääntyvät miltei yksinomaan siementämällä ja siemenet saattavat levitä pitkiäkin matkoja vesilintujen ulosteiden mukana. Molemmilla lajeilla juurakko on monivuotinen. Isohauralla myös pystyversot voivat talvehtia.

→ Merihauran levinneisyys Suomessa (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)

→ Merihauran levinneisyystietoa (GBIF)

Taxonomie

Classe

Ordre

Famille

Genre