Koko
Jopa 2,5 m
Ulkonäkö ja erityispiirteet
Ahvenvidalla on laaja levinneisyys. Sitä tavataan suurimmassa osassa Eurooppaa ja samoilla leveyspiireillä Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa jo se on yksi Pohjois-Euroopan sisävesistöjen yleisimpiä uposkasveja, sopeutuvana lajina se on levinnyt laajalle myös Itämerellä. Ahvenvidan varsi on rento, joten se heiluu vedessä aallokkoa myötäillen. Varressa on ilmatiehyitä, jotka keventävät vartta, siksi se pysyy pystyssä. Ahvenvidan kaikki lehdet ovat uposlehtiä. Ne ovat ruodittomia ja suoraan varresta kasvavia, 2–7 cm leveitä, puikeita ja ruskean-vihreän-valkoisen raidallisia. Ne ovat niin ohuet ja läpikuultavat, että kasvi lakastuu heti, kun se joutuu pois vedestä. Lehtien tyvi on herttamainen ja sepivä, ja kärki on pyöreähkö. Varsi on erityisesti yläosasta runsashaarainen. Vaikka pienet hampaat reunustavatkin lehtiä, hammaslaitaisuutta on vaikea havaita paljain silmin. Pystyvarret kasvavat pohjanmyötäisesti suhteellisen hennosta, suikertavasta juurakosta. Haarojen kärjistä lähtevät vartta ohuemmat, 4–6 cm pitkät tähkäperät, joiden päässä on 2–3 cm pitkä tähkä. Kukan kehä on nelilehtinen. Ahvenvita ottaa lehdillään hiilidioksidia vedestä.
Levinneisyys ja elinympäristö
Yleisen ahvenvidan löytää koko Suomen merialueelta. Se kasvaa hiekka- ja liejupohjilla, sekä matalassa että syvässäkin vedessä. Ahvenvita on sisävesilaji, joka on sopeutunut monenlaisiin kasvuympäristöihin. Suolapitoisuus on ilmeisesti ainoa sen levinneisyyttä rajoittava tekijä.
Lisääntyminen
Ahvenvita on monivuotinen vesikasvi. Kukat ovat kaksineuvoisia. Laji kukkii loppukesällä yleisesti, mutta pölytys onnistuu vain tyynellä säällä, mikä on merialueella harvinaista. Hedelmä on luumarjamainen, n. 3 mm kokoinen.

Ahvenvitakasvustot ovat kalojen suoja- ja syönnöspaikkoja.

Taxonomie

Classe

Ordre

Famille

Genre