Kasvumuoto

1-, joskus monivuotinen ruoho.
Korkeus

30–50 cm. Varsi pysty–koheneva, runsaasti haarova, kalju sinivihreä, maitiaisnesteetön.
Kukka

Säteittäinen, 3–4 cm leveä. Terälehtiä 4, yksivärisiä oranssinkeltaisia tai keltaisia, tai vain tyveltä oranssinkeltaisia. Jalostettuja lajikkeita on myös valko-, oranssi- ja punakukkaisia. Verholehdet (2) yhteenkasvaneet muodostaen teräväkärkisen hupun, joka karisee kukan avautuessa. Varteen kukan alle jää rengasmainen verhiön jäänne. Heteitä paljon, keltaisia–oransseja, ponnet pidempiä kuin palhot. Emiö yhdislehtinen, moniluottinen. Kukat yksittäin, pitkän vanan päässä.
Lehdet

Vuorottain, pitkäruotisia, kahteen kertaan 3-jakoisia, liuskat kapeita, tasasoukkia, ohuita, sinivihreitä.
Hedelmä

Kapea, 5–10 cm pitkä, kalju, selväurainen kota. (Raakileena teräväkärkinen, sileä kartio.)
Kasvupaikka

Tienvarret, täyttö- ja joutomaat. Koristekasvi, toisinaan pihoilta karannut.
Kukinta

Heinä–syyskuu.

Tuliunikko on luonnonvarainen kukkakasvi Pohjois-Amerikassa, erityisesti sen lounaisosassa ja laji onkin Kalifornian osavaltion virallinen kukkakasvi (jonka virallinen juhlapäivä eli California Poppy Day on 6. huhtikuuta). Tuliunikon kuva onkin osavaltion rajoilla olevissa “Tervetuloa Kaliforniaan” -kylteissä. Suomessa lajia kasvatetaan koristekasvina, joka jonkin verran karkailee luontoomme, ei kuitenkaan muodosta karkulaisena pysyviä kasvustoja. Joissakin maissa esim. Australiassa tuliunikko on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi. Tuliunikosta on jalostettu useita lajikkeita, joiden kukkien värit vaihtelevat valkoisesta punaiseen.

Englanninunikko (Keltavaleunikko)

Papaver cambricum (Meconopsis cambrica)

Muitakin keltakukkaisia unikoita tai unikoiden lähisukulaisia suomalaisissa puutarhoissa tai niiden liepeillä voi tavata, mainittakoon ainakin siperianunikko (Papaver croceum), keltaneidonunikko ja tässä kuvattu englanninunikko (tunnettiin meillä aikaisemmin lajinimellä keltavaleunikko). Lajit on melko helppoa erottaa toisistaan. Englanninunikon suurilehdykkäiset lehdet ovat vuorottain. Kukat ovat pitkäperäisiä. Siperianunikolla lehdet muodostavat ruusukkeen ja varret ovat lehdettömiä. Keltaneidonunikon sinivihreät, pariliuskaiset lehdet ovat tyvellä ruusukkeena ja varrella vuorottain.

→ Levinneisyyskartta

Keltaneidonunikko

Glaucium flavum

Keltaneidonunikon lehdet ovat pariliuskaiset ja siniharmaat (niin kuin lajin sukunimi antaa ymmärtää, kreikan glaucos tarkoittaa siniharmaata). Ruusukelehdet ovat ruodillisia, varsilehdet sepiviä. Kukat ovat lyhytperäisiä. Kota on huomattavan pitkä, vielä pidempi kuin tuliunikolla.

→ Levinneisyyskartta (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)

Taxonomie

Ordre

Famille

Sous-famille

Genre