Kasvumuoto

Monivuotinen ruoho. Juurakko pysty, paksu.
Korkeus

50–150 cm. Varsi yläosasta haarova, särmikäs, uurteinen, alaosasta tav. lyhytkarvainen, ontto, nivelkohdissa väliseinät.
Kukka

Teriö säteittäinen, valkoinen, n. 3–7 mm leveä (laitakukat vastakohtaisia ja muita suurempia); terälehtiä 5, matalaan lovipäisiä. Verhiö puuttuu. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 2-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto kerrannaissarja, pikkusarjoja 8–15. Pääsarja suojuslehdetön, pikkusarjojen suojus 5–6-lehtinen, suojuslehdet samankokoisia, soikeita–puikeita, teräväkärkisiä, karvareunaisia, vihreitä–punertavia.
Lehdet

Kierteisesti, ruodillisia, kanta tuppimainen. Lapa kolmiomainen, 3 kertaa parilehdykkäinen, heleänvihreä. Pikkulehdykät puikeita–soikeita, isohampaisia.
Hedelmä

Sukkulamainen, 2-osainen, sileä, kalju, ruskea, kypsänä kiiltävän musta, 8–10 mm pitkä lohkohedelmä.
Kasvupaikka

Niityt, pellot, metsänreunat, joutomaat, pihat, puutarhat, kylvönurmet, pientareet, tienvarret, lehdot.
Kukinta

(Touko–)kesä(–heinä)kuu.

Koiranputki levittäytyy runsaana kaikkialle, missä vain on tarjolla sopivaa avointa kasvutilaa: niityille, tienpientareille, pihoille ja muille ihmisen aikaansaamille paikoille koko Suomessa. Sen valkoiset kukinnot kuuluvat asutuilla seuduilla erottamattomana osana alkukesän kukkaloistoon. Siemenestä itävän kasvin lehtiruusuke kerää muutaman vuoden voimia, ennen kuin kukkii ja tavallisesti sen jälkeen kuolee. Vanhan juurakon viereen on kuitenkin yleensä kehittynyt kasvuaan jatkavia sivuversoja ennen pääverson kuihtumista. Koiranputken yksittäinen kukka on aika vaatimaton, mutta niitä on keskikokoisessa kasvissa jopa 5000. Kukat houkuttelevat etenkin kärpäsiä pölyttäjikseen, mutta yleisyytensä sekä runsaiden mesi- ja siitepölymääriensä vuoksi koiranputki on arvokas myös mehiläishoitajille. Kesän kuluessa kukkien paikalle kehittyy sukkulamaisten lohkohedelmien pari. Kypsänä mustahkot siemenet varisevat ennen talven tuloa, joten koiranputki ei kuulu varsinaisiin talventörröttäjiin, vaikka säilyykin usein kuihtuneena pystyssä pitkään.

Pohjois-Suomessa koiranputki esiintyy alkuperäiskasvina lehdoissa, jokien ja purojen varsilla sekä tunturikoivikoissa ja on ilmeisesti eri kantaa kuin eteläisen Suomen pientareilla kasvavat lajitoverinsa, vaikka näiden välillä ei olekaan selviä ulkonäköeroja. Etelä-Suomessa lajin alkuperäisyyttä on vaikea todeta, sillä ihmisen vaikutus on varmasti muuttanut vastaavien kasvupaikkojen lajistoa. Suurimmassa osassa Suomea laji on kuitenkin tulkittu vanhaksi kulttuurin seuralaiseksi, mihin viittaisi esimerkiksi sen puuttuminen yhtenäisiltä metsä- ja suoalueilta.

Sanonta ’lykätä koiranputkea’ viittaa kuolemaan, mutta koiranputki ei suinkaan ole myrkyllinen: sen nuoret, miedonmakuiset lehdet soveltuvat vaikkapa keittoihin, ja palsternakkamaista juurtakin sopii käyttää. Putkikasvien joukossa on myös myrkyllisiä lajeja, jotka villivihannesten harrastajan on syytä opetella tunnistamaan välttääkseen ennenaikaisen koiranputken lykkäämisen.

Maustekirveli

Anthriscus cerefolium

Vihannesmailta satunnaisesti luontoomme karkaava, maustekasvina tunnettu yksivuotinen maustekirveli on koiranputken lähisukulainen ja muistuttaa sitä, mutta on huomattavasti pienempi, pienempikukintoinen (pikkusarjoja 2–5, niiden perät karvaisia) ja aniksentuoksuinen. Maustekirvelin hedelmät ovat kapeampia (näyttävät pidemmiltä).

→ Levinneisyyskartta (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)

Cerfeuil sauvage

Taxonomie

Famille

Sous-famille

Tribu

Genre