Kasvumuoto

Monivuotinen ruoho. Maavarsi vankka, suikertava.
Korkeus

10–40 cm. Varsi lehdetön vana.
Kukka

Teriö säteittäinen, vaaleanpunainen–punainen, 15–25 mm leveä; terälehtiä 5, pyöreitä, selvästi toisiaan peittäviä. Verhiö 5-liuskainen, tyvi pyöreän maljamainen. Heteitä 10. Emiö 2-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto palleromainen, runsaskukkainen kerrannaishuiskilo.
Lehdet

Tyviruusukkeena, pitkäruotisia, talvehtivia. Lapa pyöreähkö, herttatyvinen, paksu, nahkea, usein kurttuinen, laita aaltomutkainen, pieninyhäinen.
Hedelmä

2-osainen kota.
Kasvupaikka

Puutarhat, puistot, joutomaat. Koristekasvi, joskus villiytynyt.
Kukinta

(Touko–)kesä–heinäkuu.

Herttavuorenkilpi on ainakin ulkonäöltään kaikille tuttu, lähes joka puutarhan perusperenna. Sen tunnistaa välittömästi isoista, nahkeista ja leveän herttamaisista, talvivihannista lehdistään. Kauniin ruusunpunaiset kukat ovat leveissä kukinnoissa vanojen latvassa.

Herttavuorenkilpi ei kuulu alkuperäiseen lajistoomme, vaan on kotoisin Itä-Aasiasta. Se on kuitenkin vähään tyytyvä puutarhakasvi, joka saattaa säilyä pitkään hylättynä ja ilman hoitoa melko epäedullisissakin oloissa. Juurakonpaloista se saattaa levitä myös kukkapenkkien ulkopuolelle puutarhajäte- ja maakasoille, toisinaan myös talojen lähimetsiköihin. Kokeneet villiyrttiharrastajat osaavat käyttää vuorenkilpien lumen alla fermentoituneita (tummanruskeaksi mustuneita) lehtiä terveysvaikutteisten uutejuomien valmistamisiin.

Soikkovuorenkilpi

Bergenia crassifolia

Soikkovuorenkilpi on niin puutarhoissamme kuin luonnossammekin huomattavasti herttavuorenkilpeä harvinaisempi. Sen lehdet ovat soikeat ja kiila- tai pyöreätyviset, eivät herttamaisen leveät kuten sukulaisellaan. Lisäksi sen kukkaterttu on toispuolinen ja kukat aukeavat herttavuorenkilpeä aikaisemmin, eivätkä terälehdet juurikaan peitä toisiaan.

→ Levinneisyyskartta (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)

Bergénie cordée

Taxonomie

Classe

Ordre

Famille

Genre