Kasvumuoto

Monivuotinen ruoho.
Korkeus

30–80 cm. Varsi 4-särmäinen, pehmeäkarvainen, nivelvälit lehtiä selvästi pitempiä.
Kukka

Teriö vastakohtainen, purppuranpunainen, 12–15 mm pitkä, yhdislehtinen, 2-huulinen, pitkätorvinen. Ylähuuli kupera, alahuulta lyhyempi; alahuuli 3-liuskainen, keskiliuska sivuliskoja suurempi, vastapuikea. Verhiö lähes säteittäinen, 5-liuskainen, epäselvästi 10-suoninen; liuskat otakärkisiä. Heteitä 4, joista 2 lyhyttä, 2 pitkää. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto tähkämäinen, lieriömäinen, enintään tyvestä katkonainen, tiheiden lehtihankaisten kiehkuroiden muodostama latvaryhmä.
Lehdet

Vastakkain ja tyviruusukkeena; pitkäruotisia. Lapa kapeanpuikea–pitkulainen, matalaan herttatyvinen, pyöreäkärkinen, laita tiheään nyhähampainen. Kukinnon tukilehdet pieniä.
Hedelmä

4-osainen lohkohedelmä. Hedelmys ruskea, hiukan särmikäs, kiiltävä.
Kasvupaikka

Puutarhat, puistot, hakamaat, metsänreunat, joutomaat, satamat. Koristekasvi, viljelyjäänne ja -karkulainen.
Kukinta

Heinä–elokuu.

Rohtopähkämö tuskin esiintyy meillä alkuperäisenä, vaikka lähimmät esiintymät ovat jo Laatokan Karjalassa ja meiltäkin tunnetaan varsin luonnontilaisen oloisia kasvustoja. Todennäköisesti se on kuitenkin villiytynyt meille rohdos- tai koristeviljelyn jäljiltä. Laji on hyvin vanha ja arvostettu lääkekasvi: jo muinaisessa Egyptissä ja Kreikassa se tunnettiin yleisrohtona mitä moninaisimpiin vaivoihin. Sillä on hoidettu niin haavoja, suolistovaivoja kuin hengitystiesairauksiakin, ovatpa tupakanpolttajatkin koettaneet päästä paheestaan eroon rohtopähkämön lehtiä polttamalla. Hyvien lääkeominaisuuksien lisäksi sen uskottiin pitävän pahan loitolla. Keski-Euroopassa rohtopähkämö on säilyttänyt arvostuksensa rohtokasvina meidän päiviimme saakka. Nykyaikana rohtopähkämö sopii myös perennapenkkiin – koristekasvina se on helppohoitoinen, useimmiten hyvin viihtyvä ja komeasti kukkiva.

Jalopähkämö & Nukkapähkämö

Betonica macrantha (Stachys macrantha) & Stachys byzantina

Pähkämöiden tunnetumpia puutarhakasveja ovat jalopähkämö ja nukkapähkämö. (Nykymääritelmien mukaan kuuluvat eri sukuihin.) Jalopähkämön viehätys perustuu sen näyttäviin, purppuranpunaisiin kukkiin, nukkapähkämön ennen muuta sen hopeanharmaisiin, ‘villaisiin’ lehtiin. Molemmat saattavat karata puutarhoista luontoomme.
Rohtopähkämöön verrattuna jalopähkämön lehdet ovat kolmiomaisempia ja kukat tuplaten suurempia.

→ Jalopähkämön levinneisyyskartta

→ Nukkapähkämön levinneisyyskartta (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)

Épiaire officinale

Taxonomie

Famille

Sous-famille

Tribu

Genre