Kasvumuoto

Monivuotinen varpu–pieni pensas.
Korkeus

15–50(–70) cm. Varsi pysty (joskus maanmyötäinen), tyveltä haarova, puutunut, ruskehtava, harmaakarvainen.
Kukka

Teriö ruukkumainen, valkoinen–punertava, 4–6 mm pitkä, yhdislehtinen, matalaan 4–5-liuskainen. Verhiö matalaan 5-liuskainen. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen. Heteitä 8 tai 4. Kukinto 1–3-kukkainen latvaterttu; kukat nuokkuvia.
Lehdet

Kierteisesti, lyhytruotisia, talveksi varisevia. Lapa 10–25 mm pitkä, vastapuikea–soikea, ehytlaitainen, korkosuoninen, sinivihreä, kiilloton.
Hedelmä

Pallomainen–pitkänomainen, usein hieman kulmikas, 8–12 mm leveä, harmaansininen, mattapintainen, sisältä vaalea, mieto, mehukas (pohjus)marja.
Kasvupaikka

Rämeet, nevat, korvet, myös kangasmetsät ja tunturikankaat.
Kukinta

Touko–kesäkuu.

Kanervakasvien heimo on hyvin laaja. Meillä vahvimmin edustettuna on Vaccinium -suku, jonka jäsen juolukkakin on. Juolukka on sukunsa pohjoisista lajeista kookkain ja hyvin pitkäikäinen, jopa satavuotiaaksi sinnittelevä. Se on yleinen koko maassamme: Etelä-Suomessa laji kasvaa suorastaan pieneksi pensaaksi, pohjoisessa se jää matalaksi varvuksi. Monien muiden suovarpujen tavoin sekin menestyy Lapissa paljon kuivemmilla paikoilla kuin etelässä, kangasmetsissä ja jopa tunturipaljakalla. Erityisesti pohjoisessa juolukan ruska on hyvin kaunis sinipunaisen, keltaisen, oranssin ja punaisen sävyineen.

Juolukka on hyönteispölytteinen kasvi, jonka voimakastuoksuiset kukat houkuttelevat erityisesti mesipistiäisiä. Marja on mehevä ja maultaan mieto, muoto vaihtelee pallomaisesta, munanmuotoiseen, päärynämäiseen tai pyöristyneesti nelikulmaiseen. Jostain syystä juolukan marjoja ei ole ikinä osattu arvostaa Suomessa, ja lajin taloudellinen merkitys on jokseenkin olematon. Meikäläisen juolukan marja on kyllä muualla pohjoisella pallonpuoliskolla kasvaviin lajitovereihinsa verrattuna vetisempi, mutta väitteet sen myrkyllisyydestä ovat pelkkää pötyä. Samoin uskomus, jonka mukaan juolukkaa syömällä saisi matoja mahaansa tai rumia lapsia on syytä jättää omaan arvoonsa. Erään perättömän väitteen mukaan marjat voisivat suurina määrinä aiheuttaa kohmelon tapaisen päänsäryn – jonka mukaan kasvi tunnetaan paikoin nimellä juovukka, juopukka tai juovuke. Juolukka kelpaa aivan hyvin sekamarjaksi mehuihin tai hilloihin mustikan, variksenmarjan tai mustaherukan sekaan. Risteyttämällä juolukka pohjoisamerikkalaisiin pensasmustikoihin, saatiin kehitettyä ensimmäinen meidän ilmastossamme menestyvä pensasmustikkalajike, Aron.

Myrtille des marais

Taxonomie

Famille

Sous-famille

Tribu

Genre