Kasvumuoto
Monivuotinen ruoho.
Korkeus
5–25 cm. Varsi haaraton, yleensä lehdetön.
Kukka
Säteittäinen, punainen, n. 5 mm leveä. Terälehdet puuttuvat. Verholehtiä 4, punertavia, melko varhain karisevia. Heteitä monta, palhot ohuita, sinipunertavia, ponnet pitkäsuippuisia, tav. punaruskeita. Emiö erilehtinen, emejä 3–6. Kukinto harvakukkainen terttu, kukat riippuvat.
Lehdet
Tyviruusukkeena, varsilehtiä enintään 1, ruodillisia, korvakkeellisia. Lapa puikea–kolmiomainen, leveyttään pitempi, 1–2 kertaa parilehdykkäinen. Pikkulehdykät pyöreähköjä, kärki liuskainen–tylppähampainen, reunat kapealti taakäänteisiä, yläpinta kiiltävän tummanvihreä, alapinta vaalean sinivihreä.
Hedelmä
Pitkittäisharjuinen, otakärkinen, 2–3 mm pitkä, lyhytperäinen–lähes perätön pähkylä.
Kasvupaikka
Paljakat ja koivuvyöhykkeessä tunturipurojen, -jokien ja -järvien rannat, tunturiniityt, rinnesuot ja kedot. Harvoin havumetsävyöhykkeessä letoilla. Kalkinsuosija.
Kukinta
Heinä–elokuu.

Moni lapinkävijä kävelee huomaamattaan tunturiängelmän ohi, mutta värikkään ja elegantin kasvin äärellä kannattaa hidastaa kulkuaan ja kumartua ihailemaan sen kauneutta lähempää. Kehälehdet ja heteiden palhot ovat punertavat tai sinipunaiset, ponnet puolestaan kellertävät, kunnes siitepöly värjää nekin punertaviksi. Kukat ovat tuoksuttomat ja heteiden ponnet heiluvat hentojen palhojen päässä varistamassa siitepölynsä tuulen kuljetettavaksi.

Mitä hyötyä tuulipölytteiselle lajille sitten on kasvattaa värikkäitä kukkia? Leinikkikasveina ängelmät ovat alun perin olleet hyönteispölytteisiä, joten värikkyys saattaa olla pelkkä jäänne lajin kehityshistoriasta. Toisaalta hyönteiset saattavat edelleen pölyttää tunturiängelmän kukkia tuulen ohella. Monien muiden tunturikasvien tapaan myös tunturiängelmä lisääntyy tehokkaasti kasvullisesti rönsymäisen, vaakasuoran ja haaraisen maavartensa avulla.

Nimensä mukaisesti tunturiängelmä kasvaa vain tunturialueilla. Laji vaatii kasvualustakseen melko runsasravinteisen ja tavallisesti kostean maan; kuivilla paikoilla se kasvaa ainoastaan kalkkialustalla. Jokseenkin yleinen tunturiängelmä on meillä vain Utsjoen ja Enontekiön suurtuntureiden paljakalla, harvinaisena laji kasvaa Pohjois-Lapin havumetsävyöhykkeen lehdoissa ja letoilla. Etelämpää tunnetaan pari erillisesiintymää Kittilän lehtokeskuksesta ja Koillismaalta. Pohjoisessa Suomessa kasvaa myös rauhoitettu keminängelmä (T. minus ssp. elatum), mutta erotukseksi korkeintaan yksilehtisen varren kasvattavasta tunturiängelmästä sen varsi on koko pituudeltaan lehdekäs.

Pigamon des Alpes

Taxonomie

Ordre

Famille

Sous-famille

Genre