Kasvumuoto

Monivuotinen ruoho. Patjamaisesti mätästävä.
Korkeus

5–8 cm. (Tieteellinen lajiepiteetti, kreikan acaulis tarkoittaa varretonta, mutta ihan varreton tunturikohokki ei ole.)
Kukka

Teriö säteittäinen, vaaleansinipunainen–vaaleanpunainen (harvoin valkoinen), n. (0,5–)1–1,5 cm leveä; terälehtiä 5, lovipäisiä. Verhiö yhdislehtinen, kapea, 5-liuskainen, purppuranvärinen. Teriön nielussa pieni, liuskainen lisäteriö. Kukat 1- tai 2-neuvoisia. Heteitä 10. Emiö yhdislehtinen, 3-vartaloinen, 3-luottinen. Kukat yksittäin, heikosti tuoksuvia.
Lehdet

Vastakkain, ruodittomia. Lapa neulasmaisen tasasoukka, ehyt- mutta karvalaitainen, kirkkaanvihreä, 6–12 mm pitkä.
Hedelmä

6–11 mm pitkä kota.
Kasvupaikka

Tunturipaljakassa kallionrinteet, kankaat, lumenviipymäpaikat, metsävyöhykkeessä hiekkaiset järven- ja joenrannat. Kalkinsuosija.
Kukinta

Heinä–elokuu.
Uhanalaisuus

Silmälläpidettävä.

Tunturikohokki on hyvin sopeutunut elämään tunturipaljakan tuulen pieksämillä rinteillä. Maanmyötäinen, tiivis mätäs kerää auringon lämmön, mutta suojaa kasvia kuivattavilta tuulilta ja pakkaselta. Tunturikohokki saattaa saavuttaa vuosikymmenien iän ja kasvaa huomattavan kookkaaksi – jopa puoli metriä leveä patja saattaa olla lähtöisin yhdestä siemenestä ja ankkuroitua alustaansa yhden ainoan pääjuuren varassa.

Heleänvihreä tunturikohokkimätäs erottuu ruskean sävyjen hallitsemassa paljaassa maassa hyvin kukattomanakin, mutta täydessä kukassa olevaa yksilöä ei voi huomaamatta sivuuttaa. Tiheän mättään jokainen verso päättyy kukkaan ja lopulta koko kasvi peittyy kukkien paljouteen. Pohjoisen asukkaat ovat panneet merkille auringon vaikutuksen tunturikohokin kukintaan: mättään eteläreuna saattaa olla täydessä kukassa, kun pohjoisreunalla nuput vasta työntyvät esiin: tunturikohokki on paljakan elävä kompassi! Lajin kukista osa on kookkaita kaksineuvoisia tai hedekukkia, osa pienempiä emikukkia. Tunturikohokki vaatii ristipölytyksen muodostaakseen siementä, ja kukissa onkin runsaasti pölyttäjiä kiinnostavaa mettä. Syvällä kukassa olevan meteen tosin ulottuvat vain pitkäkieliset kimalaiset ja perhoset.

Tunturikohokki puuttuu eteläisimmiltä yksittäistuntureiltamme, ensimmäiset esiintymät ovat Saariselällä ja Pallaksella purontörmillä ja lumimailla. Inarin lapissa laji kasvaa harvinaisena havumetsävyöhykkeessä jokien särkillä ja järvenrannoilla. Yleinen tunturikohokki on vain Käsivarren suurtuntureiden paljakalla, jossa se esiintyy myös tunturikankailla, kalliolla ja sorarinteillä. Tunturikohokin saattaa sekoittaa niin ikään mattomaisia ja patjamaisia kasvustoja muodostavaan, runsaasti kukkivaan sinirikkoon (Saxifraga oppositifolia). Tämän lehdet ovat kuitenkin suomumaiset ja tarkkaan katsoen kukissakin on eroja.

Silène acaule

Taxonomie

Famille

Sous-famille

Tribu

Genre