Kasvumuoto

Monivuotinen ruoho. Juurakko vaakasuora, suikertava.
Korkeus

15–30 cm. Varsi karvainen.
Kukka

Säteittäinen, n. 15 mm leveä. Teriö aluksi punainen, lopulta sinivioletti (harvoin valkea), yhdislehtinen, suppilomainen, 5-liuskainen. Teriön torvessa karvakiehkura. Verhiö yhdislehtinen, kellomainen, matalaan 5-liuskainen, liuskat tylppäkärkisiä. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen. Kukinto vähäkukkainen, 1-haarainen viuhko (kiemura).
Lehdet

Keväisen kukintoverson lehdet kierteisesti; lyhytruotisia–ruodittomia; lapa suikea–puikea, karvainen. Kesälehdet ruusukemaisesti, pitkäruotisia; ruoti litteä, kapeapalteinen; lapa leveän herttamainen, suippokärkinen, ehytlaitainen, karvainen.
Hedelmä

4-osainen lohkohedelmä. Hedelmykset (lohkot) munuaismaisia, kulmikkaita, karvaisia, punaruskeita, kärjessä selvä vaalea lisäke.
Kasvupaikka

Lehdot, lehtomaiset metsät. Myös koristekasvi.
Kukinta

(Huhti–)touko–kesäkuu.

Imikkä kukkii varhain keväällä multavissa lehdoissa kilpaa sini- ja valkovuokon kanssa. Juuri avautuneet kukat ovat vaaleanpunaisia, muuttuvat sitten sinipunaisiksi ja lopulta miltei sinisiksi. Kukan väriaine, eräs antosyaniini, toimii kuin lakmuspaperi ja vaihtaa väriään solunesteen muuttuessa happamesta emäksiseksi solujen vanhetessa. Kasviekologit ovat pitkään pohtineet, miksi eräät kukat vaihtavat väriään vanhetessaan. Meidän luonnossamme tällaisia värinvaihtajia ovat imikän lisäksi esimerkiksi rohtoraunioyrtti (Symphytum officinale) ja kevätlinnunherne (Lathyrus vernus). Syy värinmuutoksiin lienee pölytysbiologiassa: vain uusissa kukissa on pölyttäjiä kiinnostavaa mettä, mutta vanhatkin lisäävät kukinnon kokoa ja näyttävyyttä ja houkuttelevat vielä lakastuessaan pölyttäjiä yhä toimiviin kukkiin. Aikaiseen kukkimisajankohtaan nähden imikän kukissa käy huomattavan runsaasti mesipistiäisiä.

Pölyttyneisiin kukkiin kehittyvien tummien lohkohedelmien hedelmyksissä on muurahaisten houkutteluun vaalea lisäke, elaiosomi. Syödessään ravinteikasta nystermää muurahaiset tulevat kuljettaneeksi imikän siemeniä uusille kasvupaikoille. Kesään mennessä kukkaverso on lakastunut olemattomiin, mutta myös kesäisessä lehdossa kasvava imikkä on helppo tuntea kookkaista, karheista kesälehdistään.

Rohtoimikkä & Valkotäpläimikkä

Pulmonaria officinalis & Pulmonaria saccharata

Kaunista imikkää kasvatetaan toisinaan meilläkin koristekasvina, ennen vanhaan myös lääkekäyttöön eteläisemmän sukulaisensa, rohtoimikän tapaan. Rohtoimikkää tavataan Suomessakin ainakin puutarhoissa ja joskus aidan takanakin. Lehtoimikkää hiukan pienemmän rohtoimikän lehdet ovat vaalealaikkuisia ja sen kukat aluksi vaaleanpunaisia, myöhemmin punaisen violetteja. Myös valkokukkaisia lajikkeita on kaupan.

Toinen valkealaikkuinen imikkälaji, joita ainakin puutarhoissamme saattaa tavata, on valkotäpläimikkä. Siitäkin on olemassa valkokukkainen muoto ‘Alba’. Yleisin versio on (tumman)sinipunakukkainen.

→ Levinneisyyskartta (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)

Pulmonaire à fleurs sombres

Taxonomie

Famille

Sous-famille

Tribu

Genre