Kasvumuoto
Monivuotinen ruoho, vankkajuurakkoinen.
Korkeus
10–30 cm. Varsi pysty, kalju, punainen, yleensä lehdetön.
Kukka
Säteittäinen. Vihertävä kehä muodostuu kahdesta erikokoisesta, kaksilehtisestä kiehkurasta. Sisemmän kiehkuran lehdet n. 2–2,5 mm pitkiä, pystyjä, leveän vastapuikeita, muodostavat hedelmäverhiön. Ulomman kiehkuran lehdet n. 2 mm pitkiä, siirottavia ja suikeita. Heteitä 6. Emiö kaksilukuinen. Kukat kiehkuroina, muodostavat kerrannaistertun.
Lehdet
Ruusukelehdet pitkäruotisia, kaljuja. Lehtilapa pyöreä–munuaismainen, möyheähkö, nyhä–aaltolaitainen, ruskehtava–punertava, 1–3 cm leveä. Varsilehdet tavallisesti puuttuvat tai niitä yksi. Varsilehden korvaketuppi kalvomainen, lyhyt, väljä ja ruskea.
Hedelmä
Leveästi siipipalteinen, 3–5 mm pitkä pähkylä, jonka yläpään lovessa luottitupsut. Hedelmän kypsyttyä siipipalteet syvänpunaiset.
Kasvupaikka
Tuntureiden lumenviipymäpaikat, tunturiniityt ja puronvarret.
Kukinta
Kesä–elokuu.

Hapron suku käsittää maailmanlaajuisesti vain kaksi lajia. Toinen niistä, Oxyria sinensis kasvaa Himalajan vuoristossa. Hapron siitepölyä on löytynyt Norjan rannikolla jopa 12.600 vuotta vanhoista maakerrostumista, eli hapron on täytynyt olla ensimmäisiä kasveja Kölillä seuraten jäätikön vetäytymistä. Toisen tulkinnan mukaan kasvi on säilynyt viimeisen jääkauden yli jäästä paljailla olleilla pienillä alueilla.

Hapro on monivuotinen, keskipaljakalla viihtyvä ja ravinnoksi kelpaava villiyrtti. Sen lehdet ovat happaman makuisia ja C-vitamiinipitoisia. Ne ovatkin lappalaisten ja inuiittien keskuudessa suosittuja vihanneksia, liian suuria määriä nautittuna kuitenkin vaarallista oksaalihapon takia. Oxyria (tulee kreikan sanoista oxys ja aria) tarkoittaakin happamalle maistuvaa. Hapro on runsain typekkäällä maalla, koska se kykenee hyödyntämään esim. lintujen lannassa olevia nitraatteja omien valkuaisaineiden valmistukseen.

Oxyrie à deux stigmates

Taxonomie

Famille

Sous-famille

Tribu

Genre