Kasvumuoto
Monivuotinen ruoho. Juuristo runsas, juuret paksuja, toisiinsa kietoutuneita. Sienijuuren varassa elävä loiskasvi.
Korkeus
10–30 cm. Varsi kellertävä–nahanruskea, läpikuultamaton, lehtivihreätön.
Kukka
Kehä vastakohtainen, kellertävä–vaaleanruskea, n. 10 mm leveä. Kehälehtiä kahdessa kiehkurassa 6, joista 1 erikoistunut huuleksi. Huuli kehässä alapuolella, kannukseton, tyvestä maljamainen, kärjestä 2-liuskainen. Hetiö ja emiö yhtyneet siitintukuksi, heteitä 1, luotteja 2. Kukinto tiheähkö, runsaskukkainen tähkä, kukat hunajantuoksuiset.
Lehdet
Kierteisesti, ruodittomia; suomumaisia, lehtivihreättömiä lehtiä 4–5.
Hedelmä
Munamainen kota, säilyy talven yli, siemenet pölymäisen pieniä.
Kasvupaikka
Lehdot, lehtomaiset metsät. Kalkinsuosija.
Kukinta
Kesä–heinäkuu.
Uhanalaisuus
Silmälläpidettävä, rauhoitettu koko Suomessa.

Kaikki kämmekät ovat ainakin elämänsä alkuvaiheessa riippuvaisia sienistä, jotka ravitsevat itävää siementä. Lähes lehtivihreätön pesäjuuri ei pysty omalla yhteyttämisellään tuottamaan energiaa edes hengitykseensä, joten se tarvitsee sienikumppania huolehtimaan ruokahuollostaan koko elinkiertonsa ajan. Pesäjuuren suomenkielinen nimi sekä tieteellisen nimen molemmat osat viittaavat sen olennaisimpaan rakenteeseen: lyhyitten, haarattomien juurten muodostama kimppu on kuin sotkuinen harakanpesä. Juuret ovat yhteydessä sienirihmastoon, joka hajottaa ravinnokseen metsänpohjan lehtikariketta ja muuta kuollutta kasviainesta. Sieni välittää pesäjuurelle sokereita ja muita ravinteita, mutta on epäselvää, hyötyykö sieni mitenkään kumppanusten yhteiselämästä – ehkä pesäjuuri on loinen, ehkä se valmistaa esimerkiksi aminohappoja, joita sieni ei itse pysty syntetisoimaan.

Pesäjuuren ruskeat tai nahankeltaiset kukat eivät näytä erityisen houkuttelevilta, mutta niistä leviää melko voimakas, makean ummehtunut haju. Tuoksu ja kukista lämpimällä säällä erittyvä mesi kutsuvat monenlaisia kärpäsiä aterialle ja pölyttämään kasvia. Kukat voivat myös itsepölyttyä. Kukinnan jälkeen kukkaverso, juurakko ja pääosa juuristosta kuolee, mutta juurten kärkiin syntyvistä jälkisilmuista kehittyy uusia pesäjuuria. Siemenellinen lisääntyminen on onnenkauppaa – jos siemen ei osu sopivan multavaan maaperään, jossa elää sen sienikumppani, Rhizoctonia neottiae, taimi ei idä alkua pidemmälle.

Kolme lehtivihreätöntä kämmekkäämme – pesäjuuri, niin ikään rauhoitettu metsänemä (Epipogium aphyllum) sekä harajuuri (Corallorhiza trifida) – eivät ole suinkaan lähisukulaisia keskenään, vaan samankaltainen elämäntapa on kehittynyt kussakin erikseen. Pesäjuuren lähimpiä sukulaisia ovat samaan sukuun kuuluvat kaksikot, jotka aiemmin luettiin omaan sukuun (Listera) kuuluviksi.

Néottie nid d’oiseau

Taxonomie

Famille

Sous-famille

Tribu

Genre