Kasvumuoto
1- tai 2-vuotinen ruoho.
Korkeus
8–25 cm. Varsi koheneva–pysty, tav. haarova, kalju.
Kukka
Teriö lievästi vastakohtainen, tavallisesti monivärinen (sinipunainen, keltainen ja valkoinen; jokin väri voi olla heikko tai puuttua), 1–2,5 cm leveä; terälehtiä 5, verholehtiä pitempiä, alimmassa kannus, keskiterälehdet yleensä jonkin verran ylöspäin suuntautuneita. Verholehtiä 5. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-luottinen. Kukat yksittäin lehtihangoissa, nuokkuvia.
Lehdet
Kierteisesti, melko lyhytruotisia, korvakkeellisia. Ruusukkeeton. Lapa puikea–suikea, nyhälaitainen, joskus mehevä. Korvakkeet lehtimäisiä, syvään liuskaisia, kärkiliuska iso, suikea, ehytlaitainen–hampainen.
Hedelmä
3-liuskainen kota.
Kasvupaikka
Kalliojäkäliköt, -pengermät, -kedot, ahot, rinneniityt, pientareet, pellot, puutarhat, joutomaat, hiekkakentät, merenrannat.
Kukinta
Touko–syys(–loka)kuu.

Keto-orvokki kasvaa rannikkoalueilla ja saaristossa Suomenlahdelta Vaasan tienoille sekä sisämaassa Pohjois-Hämeeseen, -Savoon ja -Karjalaan saakka, rikkaruohona jonkin verran pohjoisempanakin.
Useimmilla orvokeilla terälehdet ovat suunnilleen samanväriset, mutta keto-orvokin teriö on kuitenkin useimmiten kolmivärinen, mistä kasvi on saanut tieteellisen lajinimensä tricolor. Kukan väritys vaihtelee suuresti: yleisimmän värimuodon ylimmät terälehdet ovat tumman sinipunaiset, sivuttaiset vaalean violetit ja alin kellanvalkoinen; melkein yhtä usein kukat ovat kokonaan tumman sinipunaisia. Teriön väritys saattaa muuttua kukinnan edetessä. Kelta- ja valkokukkaiset muodot ovat paljon harvinaisempia, mutta toisinaan sinipunaiset sävyt puuttuvat täysin, jolloin väritys lähestyy lähisukuisen pelto-orvokin (V. arvensis) värimaailmaa. Keto-orvokin terälehdet ovat kuitenkin aina verholehtiä pidemmät, pelto-orvokilla lyhyemmät tai yhtä pitkät.

Vaatimattomasta koostaan huolimatta keto-orvokki on kiehtonut ihmisten mieliä vuosisatoja. Kirkko on nähnyt kolmivärisessä kukassa pyhän kolminaisuuden vertauskuvan, rakastuneet ovat kääntyneet huolineen kasvin puoleen ja monet historian merkkihenkilöt ovat vaalineet sitä lempikukkanaan. Kukan rakenne ja väritys – ja lennokas mielikuvitus – ovat takana myös orvokkien nimessä, joka perustuu sanaan orpo. Terälehdissä on nähty äiti lapsineen ja verholehdissä tuolit, joilla perhe istuu. Yhden tulkinnan mukaan kukan alin ja suurin terälehti edustaa äitipuolta, joka tarvitsee suuren ahterinsa alle kaksi tuolia. Sivuttaiset terälehdet ovat hänen omia lapsia, kumpikin omalla tuolillaan, mutta ylimmän terälehtiparin edustamat orpolapset joutuvat ahtautumaan samalle tuolille. Toisessa tulkinnassa kaksi ylintä terälehteä edustaa äidin takapuolta, jonka suojassa kyyhöttävät kaksi omaa lasta, sivuttaiset terälehdet. Orpolapsi joutuu istumaan yksin etäämpänä äidistä alimpana terälehtenä.

Orvokit ovat päiväperhosistamme monen hopeatäplälajin toukkavaiheen ravintokasveja, keto-orvokki ainakin rinne-, orvokki- ja helmihopeatäplän.

Pensée sauvage

Taxonomie

Classe

Ordre

Famille

Genre