Koko
5–7 mm
Ulkonäkö ja erityispiirteet
Kiiltävän ruskeankellertävä hoikkasarvikotilo muistuttaa muodoltaan sukkula- ja limakotiloita, mutta sen kuori on pulleampi, ”torvimaisempi”, suuaukko on munanmuotoinen ja yläosasta suippeneva, hieman alle puolet koko kuoren pituudesta. Kuoren kierteiden lukumäärä on 5–6, ilman napaa (umbicilius). Sulkulevy (operculum) on valkoinen, ovaali tai pisaranmuotoinen ja rengaskuviollinen, nuorilla spiraalimainen. Tunnistaessaan uhan esim. kemiallisilla reseptoreillaan, kotilo sulkee suuaukon heti. Hoikkasarvikotilolla on pitkät, teräväkärkiset tuntosarvet. Lajin erottaa samankokoisista limakotiloista parhaiten sulkulevynsä avulla, jota limakotiloilla ei ole. Lähisukulainen Bithynia leachi on hieman pienempi ja sietää hoikkasarvikotiloa suolaisempaa (6 ‰) vettä.
Ravinto
Hoikkasarvikotilo syö pääasiassa elollista ja elotonta orgaanista ainesta vesikasvien pinnoilta, mutta suodattaa myös pieneliöitä simpukoiden tapaan kiduksillaan, mitä pidetään syynä lajin hyvään menestymiseen rehevöityneissä vesistöissä. On sen todettu syövän hyönteisten toukkiakin.
Levinneisyys ja elinympäristö
Hoikkasarvikotilo on sisävesilaji, mutta se pystyy elämään vesikasvuston seassa Suomenlahden, Saaristomeren ja Pohjanlahden suojaisten lahtien sora- ja kivikkorannoilla. Hoikkasarvikotilot pystyvät levittäytymään alueelta toiselle vesilintujen mukana.
Lisääntyminen
Hoikkasarvikotilo on yksineuvoinen. Naaras munii noin 70 munaa kovalle, vedenalaiselle pinnalle kahteen 10–15 mm pitkään riviin.
Samannäköisiä lajeja
limakotilot, sukkulakotilot

Koska hoikkasarvikotilon kudosten ja ympäristön aineiden pitoisuuksien välillä on hyvä korrelaatio, lajia pidetään hyvänä bioindikaattorina esimerkiksi myrkyllisten raskasmetalliyhdisteiden seurannassa.

Taxonomía

Orden

Familia

Género