Kasvumuoto

Monivuotinen (harvoin 2-vuotinen) ruoho. Juurakollinen, kasvustoja muodostava.
Korkeus

20–70 cm. Varsi haaraton–niukkahaarainen, karvainen–kalju.
Kukka

Kukat muodostavat 2,5–6,5 cm leveitä, kehtosuomujen suojaamia kukkamaisia mykeröitä. Mykerön laitakukat valkoisia, kielimäisiä, kärjestä epäselvästi 3-hampaisia; kehräkukat keltaisia, torvimaisia, pieniä. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kehtosuomut kolmessa rivissä. Uloimman rivin suomut kapeahkon kolmiomaisia, kahden sisemmän rivin suomut kapeanpuikeita, pyöreäpäisiä ja leveälti kalvoreunaisia. Mykeröt yksittäin tai harvoina huiskilomaisina ryhminä.
Lehdet

Tyviruusukkeena ja varrella kierteisesti, alimmat pitkäruotisia, ylemmät lyhytruotisia–ruodittomia. Alempien lehtien lapa vastapuikea, pitkähampainen, harvakarvainen, ylempien puikea–suikea–vastapuikea, isohampainen. Ruusukelehdet talvehtivia.
Hedelmä

Liereä, 10-harjuinen, vaaleanvihreä, n. 3 mm pitkä pähkylä, jonka kärjessä joskus matala kalvorengas.
Kasvupaikka

Niityt, kedot, pellot, metsänreunat, pientareet, tienvarret, nurmikot. Myös koristekasvi.
Kukinta

Kesä–syyskuu.

Päivänkakkara vastaa monien mielikuvaa tyypillisestä kukasta. Sen – kuten muidenkin asterikasvien – kukkamainen osa on kuitenkin oikeastaan satojen pikkukukkien muodostama kukinto, mykerö. Päivänkakkaran mykerössä on kahdenlaisia kukkia. Keltaisessa keskiosassa on tiheässä pienenpieniä kehräkukkia, joiden teriö on torvimainen. Niiden ympärillä mykerön reunalla on valkoisia laitakukkia, joiden teriö on kielimäinen. Juuri näitä terälehtimäisiä kukkia nyppimällä ujot rakastuneet voivat saada vastauksen tärkeään kysymykseen, rakastaako vai eikö. Mykerössä kukkien välinen työnjako on kehittynyt hyvin pitkälle: lukuisissa kehräkukissa on paljon toimintakykyisiä heteitä ja emejä, suuriteriöiset ja kauas näkyvät laitakukat mainostavat mykeröä ohilentäville pölyttäjähyönteisille. Mesi on torvimaisen teriön pohjalla tarjolla vain sellaisille hyönteisille, joilla on imukärsä, siitepöly sentään on ylempänä torven suulla myös erikoistumattomien hyönteisten ulottuvilla.

Yhden mykerön kukinta kestää lähes kuukauden ja tiheinä ryhminä kasvaessaan päivänkakkara koristaa niittyä hyvin pitkään. Päivänkakkaraniityt ovat tehomaatalouden myötä vähentyneet. Onneksi rakastettu mykerökukkainen viihtyy myös aurinkoisilla pientareilla ja puutarhoissa. Päivänkakkara on meillä muinaistulokas, joka on koristanut torppien ja kartanoiden pihapiirejä jo kauan ennen kuin puutarhoista oli kuultukaan. Ihmisten lisäksi päivänkakkara ilahduttaa myös pikkuötököitä, joista etenkin päiväperhoset, pienet kovakuoriaiset ja kukkakärpäset vierailevat innokkaasti sen kukissa.

Päivänkakkara sekoitetaan joskus peltosaunioon (Tripleurospermum inodorum), jolla kuitenkin on ohutliuskaiset, tillimäiset lehdet. Päivänkakkara on Keski-Suomen maakuntakukka ja Latvian kansalliskukka.

Isopäivänkakkara

Leucanthemum x superbum

Isopäivänkakkara on päivänkakkaraa suuresti muistuttava koristekasvi, joka saattaa karata luontoomme ja säilyä siellä jonkin aikaa. Niin kuin nimikin sanoo, isopäivänkakkara on peruskakkaraa selvästi kookkaampi ja saattaa saavuttaa yli metrin korkeuden. Isopäivänkakkarasta on monta eri lajiketta. Ehkä selkein yhteinen erottava tekijä on ruusukelehdet tai paremminkin niiden puutuminen. Päivänkakkaralla on talvehtiva ruusuke, jonka lehdet ovat lusikkamaisia. Isopäivänkakkaralla ei ole ruusuketta ja alimmatkin tyvilehdet ovat (kapean)soikeita.

→ Levinneisyyskartta

Peikonkakkara

Mauranthemum paludosum (Leucanthemum paludosum)

Yksivuotinen peikonkakkara on kukiltaan päivänkakkaraa muistuttava koristekasvi, jota saattaa löytyä luonnosta esim. multakasoilta läheltä puutarhaliikkeitä. Peikonkakkara on melko lyhyt (yleensä alle 20 cm) ja haarova. Lehdet ovat syvään hampaiset, lähes pariliuskaiset. Aidosti luonnonvaraisena peikonkakkaraa voi löytää Etelä-Euroopasta ja Pohjois-Afrikasta.

→ Levinneisyyskartta (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)

Margarita mayor

Taxonomía

Familia

Tribu

Género