Kasvumuoto
Monivuotinen ruoho.
Korkeus
5–30 cm, pintarönsyt jopa yli metrin. Varsi rento, juurehtiva, usein punertava, kukintohaarat kohenevia–pystyjä, 4-särmäisiä, lyhytkarvaisia.
Kukka
Teriö vastakohtainen, sinipunainen–sininen, 10–23 mm pitkä, yhdislehtinen, 2-huulinen, pitkätorvinen. Ylähuuli lyhyt ja litteä; alahuuli 3-liuskainen, tummakuvioinen, keskiliuska lovipäinen. Verhiö lievästi 2-huulinen, 5-liuskainen, 15-suoninen. Heteitä 4, joista 2 lyhyttä, 2 pitkää. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kukat kiehkuroina lehtihangoissa, usein toispuoleisesti. Joskus kukat pieniä, 1-neuvoisia emikukkia.
Lehdet
Vastakkain, ruodillisia, talvehtivia. Lehtilapa lähes pyöreä–munuaismainen–leveän herttamainen, nyhälaitainen, usein hieman sinipunertava varsinkin alta, päältä harvakseltaan lyhytkarvainen, alta öljynystyinen. Kukintojen tukilehdet varsilehtien kaltaisia.
Hedelmä
4-lohkoinen lohkohedelmä. Hedelmykset (lohkot) liereitä, kellanruskeita, limautuvien karvojen peittämiä.
Kasvupaikka
Lehtomaisissa metsissä ja pensaikoissa. Myös koristekasvi, viljelyjäänne ja -karkulainen pihoilla, puutarhoissa, pientareilla, joutomailla.
Kukinta
Touko–kesäkuu.

Maahumala on sitkeä kasvi, jonka varret ja lehdet talvehtivat vihreinä lumen alla. Talvehtimalla vihreänä kasvi ehtii kukalle jo aikaisin seuraavana keväänä. Yleensä maahumalan kukat ovat syvän violetinsiniset, vanhemmiten hieman vaalenevat. Teriön väritys vaihtelee kuitenkin huomattavasti: joissakin kasvustoissa ne ovat jo alkuun puhtaamman sinisiä, joskus vaaleanpunaisia tai jopa valkoisia. Joillakin kasveilla on vain pieniä, yksineuvoisia emikukkia. Kukat ovat kimalaisten mieleen, mutta siitä huolimatta siemeniä muodostuu harvoin. Maahumala leviää kuitenkin tehokkaasti pintarönsyillä – koko pihamaan kasvusto saattaa todellisuudessa olla yhtä ainoaa kasvullisesti lisääntyvää yksilöä, kloonia. Tässä lienee syy myös heikkoon siementuotantoon: siemenaihe tarvitsee pölyttyäkseen toisen kasviyksilön siitepölyä, mitä ei välttämättä löydy lähimailtakaan.

Lajin suomalainen nimi viittaa paitsi kantajansa rentoon kasvutapaan, myös sen käyttöön oluen ja viinin mausteena. Oikea humala (Humulus lupulus) kuitenkin korvasi maahumalan tässä tehtävässä vähitellen jo vuosisatoja sitten. Maahumalaa on voitu viljellä myös rohdoksi, jolla on hoidettu niin kehon kuin mielenkin vaivoja. Sen verran tehoa siinä onkin, että teeaineksena tai salaatin mausteena sitä kannattaa käyttää kohtuudella. Nykyisin lajilla on taloudellista merkitystä pääasiassa koristekasvina.

Hiedra terrestre

Taxonomía

Familia

Tribu

Género