Kasvumuoto

Monivuotinen ruoho.
Korkeus

1–1,5 m. Varsi haaraton, uurteinen, karvainen, vihreä–punaruskea, tyveltä puutunut.
Kukka

Kukat muodostavat 20–30 mm leveitä, kehtosuomujen suojaamia kukkamaisia mykeröitä. Mykerön kukat keltaisia, kielimäisiä laitakukkia 5–10, torvimaisia kehräkukkia n. 20. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kehto kalju tai karvainen, kehtosuomuja 10–15, lisäksi kapeita, siirottavia ulkosuomuja kehdon tyvellä 4–5. Mykeröt melko tiheänä, huiskilomaisena ryhmänä.
Lehdet

Kierteisesti, ruodittomia. Lapa suikea, leveimmillään keskeltä, päältä kalju, alta karvainen, laita tiheään hampainen, hampaat lavan kärkeä osoittavat.
Hedelmä

Lieriömäinen, harjuinen, kalju–lyhytkarvainen, n. 2 mm pitkä pähkylä, jonka kärjessä hapsihaivenia.
Kasvupaikka

Pihat, puutarhojen liepeet, puistot, kosteat tien reunat, kulttuurimaat. Puutarhakasvi, joskus karkulainen.
Kukinta

Heinä–syyskuu.

Villakoiden suku on suuri. Maailmanlaajuisesti siitä tunnetaan noin 1500 lajia. (Tieteellisiä Senecio nimiä on yli 5000, mutta niin kuin monen muunkin kasvin kohdalla, samalla lajilla on useita eri (epä)tieteellisiä nimiä eri puolilla maailmaa – ja osa nimistä on vääriä.) Monivuotinen, jopa 1,5 metriä korkea puistovillakko on kotoisin Keski-Euroopasta ja meillä sitä varmimmin tapaa puurahoistamme ja jonkin verran myös karkulaisena.

Harsuvillakko

Senecio ovatus

Harsuvillakko on puistovillakon näköinen (ja joissakin tietolähteissä sama laji). Meillä harsuvillakko on vielä melko harvinainen ja ainakin levinneisyyskartan mukaan eri laji kuin puisto- eli jokivillakko. Harsuvillakon lehdet ovat kaljut, puikeammat (levein kohta on lähellä tyveä – tieteellinen lajinimi ovatus viittaakin juuri lehtien puikeuteen), eivätkä lehtilaidan hampaat osoita kärkeä kohti. Harsuvillakon varsi on punaisempi, kukinto vähempikukkainen ja laitakukkia on vähemmän, yleensä 5. Puistovillakon tapaan sekin muodostaa tiheitä kasvustoja.

→ Levinneisyyskartta

Dorianvillakko

Senecio doria

Myös tarhavillakoksi kutsuttu dorianvillakko muistuttaa edellä mainittuja villakoita. Ruotsinkielinen lajinimi on jättestånds ja se kuvaa hyvin lajin kookkuutta.

→ Levinneisyyskartta (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)

Taxonomía

Familia

Tribu

Género