Kasvumuoto
1-vuotinen ruoho.
Korkeus
20–50(–60 cm). Varsi, nivelkohdista vain hiukan turvonnut, usein punertava, 4-särmäinen, särmät karheakarvaisia, joskus myös nystykarvaisia, nystykarvojen nuppi vaalea.
Kukka
Teriö vastakohtainen, tav. vaaleanpunainen tai kellanvalkoinen, 12–15 mm pitkä, yhdislehtinen, 2-huulinen, pitkätorvinen, karvainen. Ylähuuli kupera; alahuuli 3-liuskainen, keskiliuska tummakuvioinen, tyveltä keltainen, vain kapealti vaalealaitainen, selvästi leveyttään pitempi, usein kupera, lovipäinen, laidat taakäänteiset, tyvellä 2 nystyä. Verhiö kellomainen, 5-liuskainen, liuskat jäykkiä, otakärkisiä. Heteitä 4, joista 2 lyhyttä ja 2 pitkää. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto tähkämäinen, alaosasta pitkävälinen, yläosasta tiheä, tiheiden lehtihankaisten kiehkuroiden muodostama ryhmä varren ja haarojen päissä.
Lehdet
Vastakkain, ruodillisia. Lapa puikea–leveänsoikea, kärjestä usein pitkäsuippuinen, sulkasuoninen, pinnanmyötäisesti tiheäkarvainen, alapuolelta usein myös nystykarvainen, laita matalahampainen. Kukinnon tukilehdet varsilehtien kaltaisia.
Hedelmä
4-osainen lohkohedelmä. Hedelmykset (lohkot) soikeita, litteähköjä, lähes sileitä, ruskeita.
Kasvupaikka
Viljelykset, joutomaat, puutarhat, maakasat, tienvarret, hakkuualat, merenrannat, kalliot.
Kukinta
Heinä–syyskuu.

Peltopillike kasvaa monin paikoin rikkaruohona kulttuuriympäristössä, toisaalta hyvinkin kaukana ihmisasutuksesta merenrannoilla, jopa ulkosaaristossa. Laji on kasvanut meillä alkuperäisenä luonnonkasvina rannoille kasautuneilla ryönävalleilla, mutta myös rantametsiköissä ja kallioilla. Näiden kasvien kukka on vaalean kermanvärinen. Lisäksi meillä tavataan toista, jo ammoin ihmisen mukana maamme pelloille ja joutomaille kotiutunutta tulokaskantaa, joka on pääasiassa punertavakukkainen. Rajanveto näiden välillä on kuitenkin vaikeaa, sillä ne ovat usein sekoittuneet ja kumpaakin muotoa tapaa nykyisin usein molemmista ympäristöistä.

Peltopillike on viljapeltojen tavallisimpia rikkakasveja. Se varistaa ennen puintia siemenensä, joita voi yhdessä peltopillikeyksilössä kypsyä jopa satoja. Osa niistä karisee emokasvin juurelle, osa leviää uusille kasvupaikoille yleensä eläinten välityksellä joko näiden karvoitukseen kiinnittyneenä tai ruuansulatuskanavan kautta. Siemenet säilyvät itämiskykyisinä jopa vuosikymmeniä. Usein peltopillike kasvaakin hakkuuaukeilla muistona menneiltä ajoilta jolloin metsiä laidunnettiin, kaskettiin tai poltettiin tervaksi.

Peltopillike on Suomessa sukunsa ainoa alkuperäinen laji. Sen voi sekoittaa hyvin samannäköiseen karheapillikkeeseen (G. tetrahit), jonka muunnokseksi tai alalajiksi se aiemmin luettiin. Parhaat erottavat tuntomerkit löytyvät pienistä kukista: karheapillikkeen alahuulen keskiliuska on neliömäinen ja loveton.

Galeopsis bífida

Taxonomía

Orden

Familia

Género