Syötävyys
** – hyvä ruokasieni
Näköislajit
kyyhkyhapero (kuva 10), laidunhapero, sillihapero, vihersillihapero, raudushapero (kuva 11)
Lakki
4–12 cm leveä, nuorena kupera, vanhemmiten laakeneva, lopulta hieman kuoppakeskustainen, tahmea, kiiltävä, reunoilta hieman uurteinen. Pintakelmu oliivin-, ruohon- tai harmaanvihreä, vanhemmiten etenkin reunoilta haalistuva, keskeltä tummin. Heltat tiheässä, tasatyviset, usein haaraiset, nuorena valkoiset, myöhemmin vaaleankeltaiset ja kehämäisesti ruskealaikkuiset.
Jalka
4–10 cm pitkä, tasapaksu (1–2 cm) tai tyveen päin suippeneva, valkoinen, varsinkin tyvestä ruskealaikkuinen, vanhempana jalkaan ilmestyy ruosteenruskeita laikkuja. Nuorena kiinteä ja täyteinen, vanhana hohkainen.
Malto
Valkoista, haurasta, vahingoittuneista kohdista kehämäisesti ruosteenruskealaikkuista.
Itiöpölyn väri
Kermankeltainen.
Maku
Mieto, heltoissa kirpeä.
Haju
Heikko.
Kasvupaikka
Koivikot, sekametsät, kuusikot, hiekkatiet, puistot, pihapiirit. Kuusen ja koivun juurisieni. Koko Suomi.
Satoaika
Kesä–lokakuu.
Säilöntä
Kuivaus, pakastus.

Koivuhapero kasvaa hyvin yleisenä koko maassa lehdoissa, sekametsissä, kuusikoissa, puistoissa ja polkujen varsilla koivun ja kuusen seuralaisena. Sen satokausi alkaa jo varhain juhannuksen tienoilla ja jatkuu lokakuulle. Varsinkin nuorien helttojen maku saattaa olla maistettaessa hivenen kirpeä, mutta kirpeys häviää kypsennettäessä.

Kyyhkyhapero & Raudushapero

Russula cyanoxantha & Russula atroglauca

Koivuhaperon saattaa sekoittaa toisiin vihertäviin haperoihin, kuten kyyhky- (R. cyanoxantha), laidun- (R. medullata), silli- (R. xerampelina) tai raudushaperoon (R. atroglauca). Raudushaperon lakki on väriltään lähempänä harmaata kuin vihreää. Laidunhaperon lakin keskustassa on hentoa punertavaa väriä. Sillihaperon tunnistaa himmeän mattapintaisesta, kiillottomasta lakista, sillin tai keitetyn ravun tuoksusta ja mallon ruskettumisesta leikkauspinnoilta. Sillihaperot ja kyyhkyhapero ovat erinomaisia ruokasieniä kaikin tavoin valmistettuna. Suomessa kasvaa myös muita vihreitä haperoita, jotka ovat usein hankalia erottaa koivuhaperosta, mutta tällä ei ole syötävyyden kannalta merkitystä.

Myös kavalakärpässienen (Amanita phalloides) voi sekoittaa koivuhaperoon, jos tuijottaa vain lakin väriä. Kavalakärpässienen jalka on valkoinen, rusehtavavöinen ja sen yläosassa on ohut, usein repeytynyt rengas. Jalan tyvi on turvonnut ja tupellinen. Kavalakärpässieni on tappavan myrkyllinen.

Taxonomía

Clase

Orden

Familia

Género