Kasvumuoto
Monivuotinen matalakasvuinen, pehmeäkarvainen ruoho.
Korkeus
10–30 cm. Varsi koheneva, vaalean harmaakarvainen.
Kukka
Teriö vastakohtainen, (vaalean) sinipunainen, noin 1,5 cm pitkä, perhomainen (terälehtiä 5, joista ylinnä purje, sivuilla siivet, alinna kahdesta terälehdestä muodostunut venho), venho purjetta lyhyempi. Verhiö kalju, 5-liuskainen, liuskat kapeita. Heteitä 10, palhot yhdistyvisiä. Emiö 1-lehtinen ja 1-luottinen. Kukat pystyjä, kukinto 3–8-kukkainen, harsu terttu. Kukintoperät lehtityvessä noin tukilehtien pituisia.
Lehdet
Kierteisesti, ruodillisia, korvakkeellisia. Lapa parilehdykkäinen, 3–5(–6)-parinen, päätölehdykkäinen. Lehdykät 2–4 cm, kapeita, tasasoukkia–suikeita, vaaleakarvaisia, ehytlaitaisia, poikkileikkaukseltaan V:n muotoisia. Korvakkeet teräväkärkisiä, tyveltä yhteenkasvaneita.
Hedelmä
Noin 2 cm pitkä, kapea, suora, harmaakarvainen, 2-lokeroinen, monisiemeninen, pysty (kypsänä ruskea ja roikkuva) palko.
Kasvupaikka
Painolastipaikat, hiekkaiset tienvarret.
Kukinta
Kesä–heinä(–elo)kuu.

Sekä latinan lajinimi arenarius (arena, hiekka), että suomenkielinen nimi (hietakurjenherne) ja myös ruotsin- (sandvedel), englannin- (sand milk-vetch), saksan- (sand-targant) ja monet muut kielet kertovat, että tämä laji viihtyy hietikkoisessa maastossa. Suomessa hietakurjenherne on äärimmäisen harvinainen ja sitä on tavattu aiemmin lähinnä rannikon tuntumassa vanhoilla painolastipaikoilla ja niiden läheisyydessä. Nykyisin lajiin törmää vain satunnaisesti, ja kun se vielä harmaan karvoituksensa ansiosta on niin itsensä näköinen, ei sitä Suomessa vähänkään tarkemman tarkastelun jälkeen ei voi sekoittaa mihinkään muuhun meillä tavattavaan hernekasviin. Toivomuksemme on tämänkin kasvin osalta, että jos siihen törmäätte, ilmoittakaa meille ja me viemme tietoa eteenpäin.

Taxonomía

Familia

Tribu

Género