Kasvumuoto
Monivuotinen ruoho. Löyhästi mätästävä–harvoja kasvustoja muodostava.
Korkeus
5–15 cm. Varsi koheneva, monilehtinen.
Kukka
Teriö säteittäinen, keltainen ja usein punapilkkuinen, joskus punakeltainen tai purppuranpunainen, 8–15 mm leveä; terälehtiä viisi, 3–6 mm pitkiä, verhiön pituisia. Verholehtiä 5, kapeita, kalvoreunaisia, kaljuja. Heteitä 10, keltaisia. Emiö tyvestä yhdislehtinen, 2-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto harvakukkainen huiskilo (joskus kukkia vain 1-2).
Lehdet
Kierteisesti, ruodittomia. Lapa kapeansuikea–tasasoukka, otakärkinen, ehytlaitainen tai joskus vähä- ja pienihampainen, harvasti värekarvainen, möyheä, vaaleanvihreä–punertava.
Hedelmä
2-osainen, n. 7 mm pitkä kota.
Kasvupaikka
Tuntureiden lähteiköt, jokien ja purojen varret, kosteat kalliot ja törmät, havumetsävyöhykkeessä lettosuot. Kalkinsuosija.
Kukinta
Kesä–elokuu.

Kultarikko suosii mereistä ilmastoa sekä kalkkipitoista ja kosteaa alustaa. Parhaiten sen vaatimukset täyttyvät Kilpisjärven ravinteikkailla tuntureilla, muualla Lapissa laji on harvinaisuus. Tavallisesti kultarikko kasvaa tunturin paljakkavyöhykkeen alaosissa, mutta sopivilla kasvupaikoilla myös tunturikoivikossa ja jopa havumetsävyöhykkeessä: Kuusamon Liikasenvaarassa on Lapin päälevinneisyysalueesta hyvin erillisiä esiintymiä lähdepurojen varsilla.

Kultarikon nykylevinneisyydestä on päätelty, että se on viettänyt jääkauden ydinvaiheen jossain idässä, josta se sitten levittäytyi jään alta paljastuneille moreenikentille. Ilmaston lämmetessä ja metsän vallatessa alaa kultarikon ja muiden tunturilajien elintila kutistui. Myös tuntureilla maaperä köyhtyi ja karun kangasmaan lajisto muuttui vallitsevaksi. Vain poikkeuksellisen suotuisilla paikoilla tunturilajistomme aatelisto on säilynyt. Kultarikko kuuluu kuitenkin voittajiin, koska sillä on yhä kourallinen kasvupaikkoja jäljellä: osa jääkauden loppuvaiheen tundran lajeista on hävinnyt luonnostamme aikaa sitten.

Keski- ja loppukesällä hyvin runsaasti kukkivaa kultarikkopatjaa ei hevin sivuuta. Useimmiten kasvia koristavat vaaleankeltaiset, oranssipisteiset kukat, mutta myös punakeltaisia ja jopa purppuranpunaisia värimuotoja tunnetaan. Kukan muiden osien väritys noudattaa teriön linjaa: mitä tummemmat terälehdet, sitä tummemmat verholehdet, heteet ja emilehdet. Kaikkia kolmea värimuotoa voi löytää sulassa sovussa samasta kasvustosta.

Kultarikko on (ilmeisesti, aivan varmaa tietoa ei ole) harvinaisen ja erittäin uhanalaiseksi luokitellun päiväperhoslajin, tundrasinisiiven toukkien ravintokasvi.

Saxífraga amarilla

Taxonomía

Clase

Orden

Familia

Género