Kasvumuoto
2-vuotinen ruoho. Juurakko vankka, kellanvalkoinen.
Korkeus
50–130 cm. Varsi särmikäs, (kalju–)lyhytkarvainen, ontto–täyteinen. Voimakastuoksuinen.
Kukka
Teriö säteittäinen, vaaleankeltainen, korkeintaan 5 mm leveä; terälehtiä 5, kärki sisäänkiertynyt. Verholehdet puuttuvat. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 2-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto kerrannaissarja, pikkusarjoja 5–10. Pää- ja pikkusarjat suojuslehdettömiä.
Lehdet
Kierteisesti, ruodillisia, lehtikanta tuppimainen. Lapa pitkulainen, tav. parilehdykkäinen. Lehdykät puikeita–soikeita, sahalaitaisia, päätölehdykkä 3-liuskainen.
Hedelmä
Leveänsoikea, selkäpuolelta litteä, 2-lohkoinen, matalaharjuinen, siipipalteinen, vaaleanruskea, 5–7 mm pitkä lohkohedelmä.
Kasvupaikka
Puutarhojen ja pihojen laitamat, joutomaat, satamat, tienvarret, ratapenkereet, vanhat painolastipaikat. Myös viljelykasvi.
Kukinta
Heinä–elokuu.

Joutomaakaistaleilla ja tienvarsilla kasvava palsternakka kiinnittää ulkonäöllään autoilijoiden ja ohikulkijoiden huomion: iso ja kultalatvainen putkikasvi poikkeaa useimmista valkokukkaisista sukulaisistaan. Harva kuitenkaan tietää, että kyseessä on sama kasvi, jonka juuria ihmiset ostavat kaupan vihannesosastolta liemi- ja keittojuurekseksi.

Palsternakkaa on viljelty jo muinaisessa Kreikassa, mutta nykyiset porkkanamaisen turpeajuuriset lajikkeet on kehitetty vasta keskiajalla. Kaksivuotinen kasvi kerää vararavintoa juureensa, joka kerätään ennen kukintaa, myöhään ensimmäisen kasvukauden syksyllä, tai juuren voi jättää maahan, jossa se säilyy kevääseen jopa paremmin kuin kellarissa. Viljelemättömänä palsternakka kasvaa ohutjuurisempana ja maultaan paljon kitkerämpänä kuin viljellyt kannat. Palsternakka on ollut Suomessa aikaisemmin runsaasti viljelty hyötykasvi. Syy suomalaisten vieraantumiseen kasvista lienee sen viljelyn väheneminen, toisaalta sadonkorjuu estää yleensä kasvin kukinnan – harva lienee nähnyt porkkanaakaan kukassa!

Osittain meikäläiset palsternakkaesiintymät ovat muisto lähitienoiden viljelmistä, siis viljelykarkulaisia. Todennäköisesti laji on kotiutunut meille jo keskiajalla, mutta tullut myös siementulokkaana piennarten nurmetuksessa käytettävissä siemenseoksissa tai liikenteen mukana ja pikkuhiljaa vuosikymmenten saatossa laajentanut levinneisyyttään. Palsternakan alalajeista niukasti karvainen, ruokapalsternakka (ssp. sativa) on selvästi yleisin. Satamakaupunkien entisten painolastipaikkojen läheisyydessä saattaa esiintyä myös harmaakarvainen karvapalsternakka (ssp. sylvestris).

Muita keltakukkaisia sarjakukkaiskasveja meillä ovat mm. tilli ja fenkoli. Ne ovat yleensä pienempikasvuisia ja varmin erottava tekijä on niiden tillimäiset lehdet.

Chirivía

Taxonomía

Familia

Tribu

Género