Kasvumuoto
Monivuotinen ruoho. Juurakko suikertava. Kasvustoja muodostava.
Korkeus
Alle 10 cm. Varsi suikertava. Tärpätinhajuinen.
Kukka
Kehä ruukkumainen, päältä ruskehtava, sisältä punaruskea, 1–1,5 cm pitkä, yhdislehtinen, 3-liuskainen, karvainen. Heteitä 12. Emejä 6. Kukat yksittäin lehtihangoissa, nuokkuvia.
Lehdet
Vastakkain, pitkäruotisia, talvehtivia. Lapa pyöreä, ehytlaitainen, niukasti karvainen, kiiltävä, tummanvihreä.
Hedelmä
6-lokeroinen kota.
Kasvupaikka
Jokivarsilehdot, purolaaksot. Viljelykarkulaisena tai -jäänteenä puistot, puutarhat, joutomaat.
Kukinta
Touko–kesäkuu.
Uhanalaisuus
Silmälläpidettävä, rauhoitettu koko Suomessa.

Taponlehti kasvaa Suomessa luonnonvaraisena Etelä-Hämeen Iitissä, Taasiajoen ja sen sivuhaarojen varsilla levinneisyysalueensa pohjoisimpana etuvartiona, satojen kilometrien päässä yhtenäisen levinneisyysalueensa rajalta. Laji on luonnostaan savipohjaisten lehtojen ja tuoreiden metsien kasvi. Se menestyy jopa kuusikon hämyssä, mutta runsaimmat kasvustot kehittyvät jokivarsien rinnemetsiin. Lienee mahdotonta selvittää, miten taponlehti on Iittiin päätynyt – on kuitenkin esitetty arvioita, että kasvi saattaisi jopa luonnontilaisen kaltaisilla paikoilla olla perua kauan sitten rohdoskäyttöön tapahtuneista siirtoistutuksista.

Myrkyllisyydestään huolimatta – tai siitä johtuen – taponlehdellä on ollut Euroopassa monipuolista hyötykäyttöä etenkin rohdoksena ja torjunta-aineena. Sitä on käytetty vaatekoiden häätämiseen, rotanmyrkkynä, kankaiden värjäämiseen ja kansanomaisessa lääkinnässä esimerkiksi nesteenpoistajana, oksennuttamiseen ja abortin tekemiseen. Toivottu vaikutus on tietenkin saatu vain pitkän kokemuksen tuottamalla tiedolla oikeasta annostuksesta. Nykyisin taponlehden merkittävin käyttömuoto lienee varjostavana maanpeittokasvina puutarhoissa, usein nimellä peittolehti. Taponlehden suosio puutarhakasvina perustuu sen viihtymiseen syvässäkin varjossa. Tiheinä kasvustoina se kattaa lehdillään maanpinnan niin perusteellisesti, ettei rikkaruohoille riitä tilaa tai valoa. Lajin keväällä puhkeavat kukat ovat melko huomaamattomia jäädessään piiloon lehtien alle. Kukat taipuvat pian auettuaan maata kohti ja saattavat jopa painua osittain karikkeen sisään. Kukat pölyttyvät omia aikojaan, mutta siemeniin kehittyy rasvalisäke, joka houkuttelee hyönteisiä, etenkin muurahaisia, kuljettamaan niitä ympäriinsä. Muurahaiskekojen ympärillä saattaakin kasvaa tiheitä taponlehtikasvustoja. Istutuksista taponlehti saattaa karata luontoon niin sanotuksi uudistulokkaaksi.

Asaro

Taxonomía

Orden

Familia

Género