Kasvumuoto

Monivuotinen ruoho. Melko tiiviisti mätästävä.
Korkeus

10–20 cm. Varsi pysty–koheneva, haaromaton–niukkahaarainen, kalju.
Kukka

Teriö säteittäinen, valkoinen, n. 3 cm leveä; terälehtiä 5, kapealiuskaisia. Verhiö yhdislehtinen, torvimainen, hieman ylöspäin kapeneva, 5-liuskainen, ulkoverhiöllinen, usein violetti. Heteitä tav. 10. Emiö yhdislehtinen, 2-vartaloinen, 2-luottinen. Kukkia 1–5. Kukat tuoksuvia.
Lehdet

Vastakkain, ruodittomia, tyvestä yhdiskasvuisia. Lapa tasasoukka, lähes neulasmainen, ehytlaitainen, silposuoninen, harmahtavanvihreä.
Hedelmä

4-liuskaisesti aukeava kota.
Kasvupaikka

Hiekkakankaat, harjut, rapautuneet kallionrinteet. Kalkinsuosija.
Kukinta

Kesä–elokuu.
Uhanalaisuus

Erittäin uhanalainen, rauhoitettu koko Suomessa.

Kukkiva hietaneilikka on silmiähivelevän kaunis näky. Kukkien hieno tuoksu on voimakkaimmillaan juhannuksen tienoilla, jolloin kasvustot tuoksuvat etenkin aamuisin ja iltaisin. Luultavasti kasvi houkuttelee pölyttäjikseen hämärissä liikkuvia yöperhosia, mihin viittaisi myös kukkien vaalea väri.

Meikäläisten hietaneilikoiden katsotaan kuuluvan itäiseen alalajiin, idänhietaneilikka (ssp. borussicus). Se lienee levinnyt Suomeen jääkautta seuranneella lämpökaudella harjuja pitkin ja ollut ennen metsien levittäytymistä huomattavasti nykyistä yleisempi. Hietaneilikka on kilpailukyvyltään heikko, lähes kasvittomien törmien ja rapakivikallioiden koriste. Nykypäiviin laji on sinnitellyt siellä täällä sopivissa paikoissa, mutta on harvinaisimpia harjukasvejamme.

Rauhoituksesta huolimatta soranotto ja muut elinympäristön muutokset uhkaavat edelleen tätäkin kasviharvinaisuutta. Hietaneilikka on kyllä hyötynytkin ihmistoiminnasta valtaamalla uutta elintilaa polkujen, metsäteiden ja jopa valtateiden varsilta. Paikoin sitä on hyvällä menestyksellä siirretty tien rakentamisen alta ja kylvetty läheisille pientareille. Hietaneilikka on arvokas lisä mihin tahansa kivikkopuutarhaan – siemenet tai taimet on tosin syytä ostaa puutarhamyymälästä ja jättää luonnonvaraiset kasvimme rauhaan.

Sulkaneilikka

Dianthus plumarius

Asutuilla seuduilla saattaa kukkapenkeistä karata luontoomme myös sulkaneilikka, jonka erottaa hietaneilikasta mm. sillä, että sen terälehdet ovat hietaneilikkaan verrattuna matalampaan liuskaiset. Pohjois-Suomen joenvarsilla, tulvaniityillä ja kedoilla kasvava pulskaneilikka (D. superbus) on selvästi hieta- ja sulkaneilikkaa kookkaampi, pehmeälehtisempi, löyhemmin mätästävä ja yleensä selvästi vaalean sinipunakukkainen.

→ Levinneisyyskartta (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)

Dianthus arenarius

Taxonomía

Familia

Tribu

Género