Kasvumuoto
1-vuotinen ruoho.
Korkeus
20–30 cm. Varsi koheneva–pysty, melko runsashaarainen.
Kukka
Teriö vastakohtainen, vaalean sinipunertava ja kärkiosasta mustahko, 7–9 mm pitkä. Terälehtiä 4, joista sisemmät 2 osittain yhteenkasvaneita, ylimmässä lyhyt, pussimainen kannus. Verholehtiä 2, laidasta säännöttömästi hampaisia, pian varisevia. Heteitä 6 kahtena kimppuna, joissa molemmissa 1 kokonainen ja 2 puolikasta hedettä. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto n. 20-kukkainen terttu. Kukkien tukilehdet pienet, suomumaiset.
Lehdet
Kierteisesti, ruodillisia. Lapa yleensä 2 kertaa parilehdykkäinen, lehdykät kapealiuskaisia, liuskat suikeita.
Hedelmä
Lanttopäinen, 2–2,5 mm pitkä, pituuttaan hieman leveämpi pähkylä.
Kasvupaikka
Puutarhat, pellot, joutomaat, rannat.
Kukinta
Heinä–elokuu.

Peltoemäkin vanha suomenkielinen nimi oli rohtoemäkki – rohdoskäyttöön viittaa myös tieteellisen nimen lajiosa, officinalis. Puolitoista vuosisataa sitten kansanlääkintä oli hyvin monivivahteista ja peltoemäkilläkin hoideltiin tiettävästi maha- ja sappivaivoja, peräpukamia, migreeniä, pahaa verta ja vaikka mitä. Tarkkana kansanparantajat ovat peltoemäkin kanssa saaneet olla: versot ovat myrkyllisiä ja niiden sisältämä fumariini vaikuttaa erilaisina annoksina ja eri potilailla jopa täysin vastakkaisin tavoin. Yliannostus on aina tappava, sillä se lamauttaa hengityselimistön. Muunlaistakin käyttöä peltoemäkille on keksitty: suvun nimi Fumaria tulee latinan kielen sanasta fumus, ’savu’ ja ainakin germaanien noidat heittivät emäkin versoja tuleen kutsuessaan henkiä luokseen manan majoilta.

Nykyisin peltoemäkkiä ylenkatsotaan rikkakasvina, vaikka se onkin punaisine kukkineen varsin hurmaava peltojen ja puutarhojen yksivuotinen vieras. Lajin siemenet itävät aikaisin keväällä ja kasvi saattaa aloittaa kukintansa jo kesäkuussa; halloja peltoemäkki kestää pitkälle syksyyn. Yleisyydestään huolimatta hento kasvi kätkeytyy niin tehokkaasti muun vihreyden joukkoon, ettei sitä helposti löydä. Se jää usein havaitsematta myös hyönteisiltä ja joutuu pölyttäjien puutteessa tuottamaan siemenensä itsepölytyksellä.

Ahvenanmaalla voi yhdellä kyläaukealla Saltvikissa tutustua myös toiseen emäkkilajiin, äärimmäisen uhanalaiseksi luokiteltuun pikkuemäkkiin (F. vaillantii). Varsin samannäköinen kasvi on hennompi ja siniharmaampi kuin yleinen sukulaisensa. Kukat ovat myös selvästi pienempiä, harvoin yli 5 mm pitkiä ja väriltään kalvakamman punaisia. Pikkuemäkin pyöreähkön pähkylän kärki ei ole kuoppainen kuten peltoemäkillä.

Common Fumitory

Taxonomy

Order

Family

Subfamily

Genus

Species