Yleiskuvaus

Piilotteleva, harvoin nähty ruovikoiden pesimälintu. Suurikokoinen kellanruskea haikara. Lennossa leveät, siivet, lyhyehkö kaula, jalat ulottuvat pyrstön yli.
Koko

Pituus 69–81 cm, siipien kärkiväli 100–130 cm, paino 870–1.940 g.
Pesä

Laakea, yllättävän pieni linnun kokoon nähden (pienempi kuin nokikanan pesä). Kyhätty huolimattomasti lyhyistä edellisvuotisista ruo’onpalasista. Sijaitsee matalassa vedessä yleensä tiheässä järviruokokasvustossa.
Pesiminen

Munii touko–kesäkuussa 5–7 munaa. Vain naaras hautoo, haudonta-aika 25–26 vrk. Poikaset saattavat jättävät pesän jo 10 vrk:n ikäisinä ja saavuttavat lentokyvyn 50–55 vrk:ssa.
Esiintyminen

Pesimälintuna eteläisessä Suomessa rehevissä ja laajoissa ruovikoissa. Runsastunut, nykyiseksi kannaksi arvioitu 1.000–1.500 paria.
Muutto

Yömuuttaja. Syysmuutto elo–lokakuussa, paluu (maalis–)huhti–toukokuussa. Talvehtii Länsi- ja Etelä-Euroopassa sekä Afrikassa.
Ravinto

Kalat, sammakot ja linnun poikaset.
Ääni

Tunnetaan parhaiten reviirihuudosta, joka on kauaskantava (jopa yli 5 km), matala, sumusireenimäinen puhallus, joka toistuu 3–5 kertaa. Ääntelee (soidinääni) myös yöllä.
Uhanalaisuus

Elinvoimainen, rauhoitettu.

Kaulushaikara on pitkittäisjuovaisesti ruskean-, keltaisen- ja mustankirjava haikaralintu (tai uusimpien määritelmien mukaan pelikaanilintu, Pelicaniformes, kun puhutaan lahkosta). Tyypillistä kaulushaikaralle on sen tikarimainen nokka ja melko pitkät jalat. Lentoon lähtiessään kaulushaikara pitää pitkää kaulaansa aluksi ojennettuna, mutta vetää pian kaulansa kasaan ja ojentaa jalkansa taakse harmaahaikaran tavoin. Siivet ovat kuperat ja pyöreäpäiset. Siiveniskut ovat nopeammat kuin harmaahaikaran. Kaulushaikaran nokka ja jalat ovat vihreänkeltaiset ja silmän värikalvo on keltainen.

Bittern

Taxonomy

Order

Family

Subfamily

Genus

Species