Syötävyys
X – syötäväksi kelpaamaton
Näköislajit
tahmahiippo (viimeinen kuva), jotkin nahikkaat
Lakki
0,5–3,5 cm leveä, kellomainen–kartiomainen, usein nipukallinen, limainen, vaaleanharmaa–oliivinsävyisen rusehtava, kellertävä, reunoja kohti vaaleneva, läpisäteinen. Heltat tasatyviset, valkoiset.
Jalka
1,5–10 cm pitkä, ohut (1–4 mm), keltainen, joskus keltaista vain hentona sävynä, limainen.
Malto
Valkeahkoa, haurasta.
Itiöpölyn väri
Valkoinen.
Maku
Mieto, retikkamainen.
Haju
Tuorekurkkua muistuttava.
Kasvupaikka
Lahopuilla ja maassa heinäisillä paikoilla. Koko maassa hyvin yleinen. Hemi-, etelä-, keski- ja pohjoisboreaalinen vyöhyke.
Satoaika
Kesä–lokakuu.

Hiipot ovat pienikokoisia lahottajasieniä, joita nykyisin tunnetaan noin 70 lajia. Ruoaksi ne eivät kelpaa, mutta ovat mielenkiintoisen näköisiä ja niitä voi tavata varhaisesta keväästä talveen asti. Keltajalkahiippo on helppo tuntea ryhmänä keltaisesta jalastaan ja limaisesta lakistaan. Haju on tunnusomaisen kurkkumainen. On epäselvää, montako lajia keltajalkahiipon muoto- ja värivaihteluun sisältyy.

Tahmahiippo

Mycena viscosa

Tummanharmaalakkisia keltajalkahiippoja, joiden lakit saavat usein viininpunaisia täpliä, on kutsuttu tahmahiipoiksi ja niitä pidetään nykyään omana lajina tai keltajalkahiipon muunnoksena. Ryhmän selvittely on vielä kesken ja on luultavaa, että lajiryhmään kuuluu useita ”nimettömiä” taksoneita.

Taxonomy

Order

Suborder

Family

Genus

Species