Syötävyys

X – syötäväksi kelpaamaton
Näköislajit

pikkusarvikka (kuva 8), kääpiösarvikka (viimeinen kuva)
Itiöemä

Korkeus 3–10 cm, kapean luutamainen, haaroittuva (haaroittunut dikotomisesti eli aina kahteen osaan), haarat teräväkärkisiä. Väriltään oranssinkeltainen, kiiltävä. Jalkaosuus 2–5 cm, hyytelömäisen rustomainen, taipuisa, tahmea, tyviosa vaaleampi.
Malto

Sitkeän rustomaista, keltaista tai oranssia.
Maku

Mieto.
Haju

Ei erityinen.
Kasvupaikka

Havu- ja sekametsissä, kannoilla tai lahopuulla. Yleinen koko maassa lukuun ottamatta Taka-Lappia. Hemi-, etelä-, keski- ja pohjoisboreaalinen vyöhyke.
Satoaika

Heinä–lokakuu.

Keltasarvikka on yleinen syksyn sieni, joka sekoitetaan usein haarakkaisiiin, erityisesti keltahaarakkaaseen. Vaikka ne ovatkin ulkonäöltään hyvin erilaisia, keltasarvikkaa kutsutaan usein keltahaarakkaaksi. Keltasarvikka kuuluu kuitenkin hyytelösieniin (haarakkaat haarakkaisiin). Keltahaarakkaat (Ramaria spp.) ovat iso lajiryhmä, jotka ovat isokokoisia, malto on murtuvaa ja väri on vaaleamman keltainen. Keltasarvikka ei ole myrkyllinen, mutta se on sitkeä ja mauton. Sitä on joskus käytetty koristeena esim. säilykkeissä.

Pikkusarvikka & Kääpiösarvikka

Calocera cornea & Calocera furcata

Keltasarvikan lähilajeja ovat pikkusarvikka ja kääpiösarvikka. Pikkusarvikka on lyhyt ja puikkomainen (ei haaroitu). Se kasvaa pääasiallisesti lehtipuiden lahopuulla. Kääpiösarvikka on hyvin pienikokoinen laji, joka haaroittuu kärjestään niukasti. Se kasvaa havupuiden lahopuulla.

Taxonomy

Class

Order

Family

Genus

Species