Growing form
Biennial or perennial herb. Tuber globose– branching, app. 5 cm (2 in.) wide.
NOT TRANSLATED YET
Hight
50–150 cm. Varsi punatäpläinen, alaosa jäykkäkarvainen, harvoin kalju, täyteinen, nivelkohdista turvonnut.
Kukka
Teriö säteittäinen, valkoinen, alle 6 mm leveä (laitakukat hieman vastakohtaisia ja muita suurempia); terälehtiä 5, lovipäisiä, kärki sisäänkiertynyt. Verholehdet puuttuvat. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 2-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto kerrannaissarja. Pääsarja suojuslehdetön, pikkusarjojen suojus 6–10-lehtinen, suojuslehdet samankokoisia, puikeita, suippoja.
Lehdet
Kierteisesti, ruodillisia–ruodittomia, kanta tuppimainen. Lapa kolmiomainen, 3–4 kertaa parilehdykkäinen, lehdykät kapealiuskaisia, liuskat 1–2 mm leveitä.
Hedelmä
Kapean sukkulamainen, 2-lohkoinen, matala- ja tylppäharjuinen, 5–9 mm pitkä lohkohedelmä, vartalot korkeintaan hiukan käyrät.
Kavupaikka
Pellot, pihat, niityt, tienvieret.
Kukinta
Heinä–elokuu.

Suomen kirvelilajeista valtaosa on harvinaisia satunnaistulokkaita. Vankimman jalansijan on saavuttanut idänkirveli, joka on kotiutunut meille 1700–luvulla. Ruotsi-Suomea koettelivat pahat katovuodet, eikä Pohjois-Suomen asukkaille herunut viljaa myytäväksi kruunun varastoista. Omatoimiset lappilaiset päättivät silloin ostaa viljansa Pohjois-Venäjältä, vaikka tämä muutoin olikin kiellettyä. Idänkaupan muistona Kainuun, Kuusamon ja Kemin Lapin kyliin kotiutui idänkirveli ja joukko muitakin omalaatuisia rikkaruohoja. Idänkirvelin tyypillisiä kasvupaikkoja ovat maatalojen pihapiirit, laitumet ja pientareet. Se saattaa kasvaa myös rikkaruohona vilja- ja heinäpelloilla, josta sen hävittäminen on hankalaa.

Idänkirvelin vuotuinen runsaus vaihtelee huomattavasti ja maata muokattaessa se voi ilmestyä paikoille, joissa sitä ei ole nähty aikoihin. Ilmeisesti luonnonoloissa lajin kukinnan laukaisee aroilla aika ajoin hyvin runsaina esiintyvien jyrsijöiden rasite; meikäläisissä oloissa kyntö tai muu möyhiminen tarjoaa sopivan ärsykkeen. Kukinnan ja siementämisen jälkeen kasvi tavallisesti kuolee, mutta meikäläinen mukulakirveli näyttää sopeutuneen kukkimaan useita kertoja elämänsä aikana.

Idänkirveli ei ole levinnyt Itä-Lapista etelämmäksi: mantereisen ilmaston kasville etelän pitkät syksyt ja leudot talvet eivät kerta kaikkiaan sovi. Satunnaisesti sitä kuitenkin saapuu muuallekin Suomeen esimerkiksi viljan mukana, mutta nämä kasvit lienevät eri kantaa kuin aikoinaan Pohjois-Suomeen kotiutuneet lajitoverinsa. Idänkirveli luettiin aikaisemmin (ja monissa teoksissa nykyäänkin) meilläkin paikka paikoin kasvavan mukulakirvelin alalajiksi (C. bulbosum ssp. prescottii).

Rough Chervil & Chaerophyllum aromaticum

Chaerophyllum temulum & Chaerophyllum aromaticum

Muita Chaerophyllum -sukuun kuuluvia kirveleitä tapaa Suomen luonnossa ani harvoin, ellei varta vasten kiertele eteläisen ja läntisen Suomen vanhojen asuinpaikkojen ja satamien liepeitä. Tällaiset seudut ovat hyviä paikkoja löytää muitakin kasviharvinaisuuksia. Näitä muita mahdollisesti meillä tavattavia kirvelilajeja ovat golden chervil (C. aureum), hairy chervil (C. hirsutum) plus rough chervil and Chaerophyllum aromaticum. Myrkkykirvelin juuri on mukulaton ja sen lehdet ja myös pikkusarjojen suojuslehdet ovat karvaisia. As the Finnish species name (‘poison chervil’) tells, rough chervil is poisonous.

Plant species with name chervil include sweet chervil (sweet cicely, Myrrhis odorata) and garden chervil (Anthriscus cerefolium), molemmat maustekasveja ja toisinaan puutarhakarkulaisia.

→ Chaerophyllum temulum distribution map

→ Chaerophyllum aromaticum distribution map (Kasviatlas, University of Helsinki)

Chaerophyllum prescottii

Taxonomy

Family

Subfamily

Tribe

Genus

Species