Koko
4–6 mm
Ulkonäkö ja erityispiirteet
Hietakatka on pieni mutta roteva, valkoinen tai hieman punertava katkalaji. Parhaiten sen tunnistaa ylimmästä tuntosarviparista, joka kääntyy tukevan ensimmäisen jaokkeen jälkeen lähes suoraan alaspäin. Ylemmän tuntosarven toisen jaokkeen paksuus on alle puolet ensimmäisen jaokkeen paksuudesta. Silmät ovat elävillä yksilöillä punaiset, säilötyillä mustanruskeat, naarailla pyöreät ja koirailla munuaisen muotoiset. Naaraiden kantamat munat ovat vaaleansinisiä.
Ravinto
Hietakatka viihtyy hiekkapohjilla, missä se syö hiekan seassa kasvavia leviä. Pieniä hiekanjyviä sulattaen se pystyy myös hyödyntämään niiden pintaan takertuneet eliöt ja muun eloperäisen aineen. Etenkin yöaikaan laji ui myös ylempiin vesikerroksiin syömään planktonia.
Levinneisyys ja elinympäristö
Hietakatka esiintyy alueella, joka ulottuu eteläiseltä Itämereltä Suomenlahden keskiosiin ja Saaristomerelle. Laji elää avoimilla, matalilla hiekkapohjilla, jossa se kaivelee ja uiskentelee aktiivisesti. Hietakatkaa tavataan myös syvemmällä mutta harvemmin yli 40 metrissä.
Lisääntyminen
Hietakatka lisääntyy keväällä ja syksyllä. Keväällä syntynyt sukupolvi lisääntyy syksyllä. Syksyn sukupolvi talvehtii. Jälkeläiset syntyvät suoraan naaraan sikiöpussissa kehittyvistä munista.
Samannäköisiä lajeja
valkokatka