Lajeja
Procerodes littoralis, Pentacoelum fucoideum
Koko
1–25 mm
Ulkonäkö ja erityispiirteet
Laakamatoihin kuuluvia värysmatolajeja on Itämeressä havaittu yli 120. Alkeelliset laakamadot ovat joko hyvin pieniä tai sitten litteitä, nauha- tai lehtimäisiä matoja, mikä mahdollistaa kaasujen vaihdon koko ruumiiseen. Toinen ominaispiirre on pussimainen suoli, jossa sekä ravinnon otto että jätteiden poisto tapahtuu suun kautta; erillistä peräaukkoa ei yleensä ole. Suu sijaitsee vatsapuolen keskiosissa. Suoli voi olla monihaarainen, ravinnon tehokkaaksi kuljettamiseksi ruumiin eri osiin. Laakamadoilla ei ole ulkoista tai sisäistä tukirankaa. Värysmadoista helpoimmin havaittavia ovat isohkot ja hyvin litteät Tricladida-lahkon lajit, joita kutsutaan lattanoiksi. Vain kaksi pohjoiselta Itämereltä tavattavaa lattanaa, Procedores litoralis ja Pentacoelum fucoideum ovat erityisiä murtovesilajeja. Muut ovat makean veden lajeja, joista useat kuitenkin kykenevät elämään 6–8 ‰ murtovedessä. Värysmadot voivat uida osaksi värekarvojen, osaksi lihasliikkeiden avulla, muutamat ryömivät myös mittaritoukkien tavoin venyttämällä vuoroin etu-, vuoroin takapäätä.
Ravinto
Värysmatojen ruokalistaan kuuluvat mm. pienet hyönteistoukat ja vesikirput.
Levinneisyys ja elinympäristö
Värysmatoja tavataan koko Itämeren alueella. Makean veden lajit ovat yleisiä kaikkialla Itämeren rantavyöhykkeessä, kun taas yllä mainittujen murtovesilajien elinpiiri ulottuu eteläiseltä Itämereltä Suomenlahden suulle ja Selkämeren eteläosiin. Lattanat liukuvat kivien ja kasvien pinnalla vatsapuolen väryskarvojen avulla.
Lisääntyminen
Valtaosa värysmadoista on kaksineuvoisia, parittelevat yksilöt vaihtavat siittiöitä peniksillään. Munat kehittyvät joko suoraan madoiksi tai vapaana uivan toukkavaiheen jälkeen. Monessa tapauksessa värysmadon voi eläintä tappamatta paloitella useaan osaan, joista jokainen vielä kykenee kasvamaan kokonaiseksi madoksi.

→ Pentacoelum fucoideum-lajin levinneisyystietoa (GBIF)

Taxonomy

Family

Species