Koko
15–100 cm
Ulkonäkö ja erityispiirteet
Rakkolevä on pohjoisen Itämeren levälajien jättiläinen, jonka sekovarresta voidaan pituussuunnassa erottaa alustaan kiinnittyvä tyvilevy, varsimainen osa ja lehtimäiset ylähaarat. Rakkolevä on ruskea ja sillä on tasainen, toistuvasti kaksijakoisesti Y-haaroittunut, nahkamainen sekovarsi. jonka keskiranka on hyvin erottuva. Nuoremmilla osilla on yhteyttävät lehtimäiset siivekkeet, vanhimmista tyviosista nämä on usein syöty pois. Rakkolevän ulkomuoto vaihtelee voimakkaasti veden suolapitoisuuden ja erityisesti aallokkoisuuden mukaan. Sekovarren yläosassa sijaitsevat parilliset kaasurakkulat pitävät levän pystyasennossa ja niitä voi olla runsaasti, mutta tyrskyrannoilla ne voivat myös puuttua. Kapea- ja leveälehtisiä muotoja voi kasvaa samalla paikalla ja syvyydessä. Voimakkaasti liikkuvassa vedessä kasvavat yksilöt kehittävät kurttuisia sekovarsia, jolloin koko levä saa kukkakaalia muistuttavan rakenteen. Irtonaisista muodoista voi esiintyä useita siirtymävaiheita. Matalissa suolapitoisuuksissa tai irtonaisena kasvava rakkolevä on kooltaan pienempi, joskus vain muutamia senttejä pitkä. Irtonaiset muodot voivat olla steriilejä ja vailla kaasurakkuloita. Pienimmät muodot voivat muistuttaa vaaleaa haarukkalevää (Furcellaria lumbricalis). Lisääntymiskypsillä rakkolevillä on haarojen kärjissä 2–4 cm läpimittaisia, pulleita, kellertäviä lisääntymisrakenteita. Etelä-Itämerellä esiintyvällä rakkolevän sukulaisella, sahalevällä (F. serratus) on selkeästi sahalaitainen sekovarsi.
Levinneisyys ja elinympäristö
Rakkolevä on mereinen laji ja Perämerta lukuun ottamatta sitä tavataan koko Itämerellä. Laji kasvaa kivipinnoilla ja muodostaa otollisissa olosuhteissa yhtenäisen vyöhykkeen 0,5–5 m syvyyteen. Kirkasvetisillä paikoilla, etenkin levinneisyysalueen pohjoisosissa, rakkolevää löytyy jopa 10 m syvyydestä. Parhaiten rakkolevä viihtyy noin 2,5 m syvyydessä aallokkoisilla rannoilla, missä valoa riittää hyvin ja itiöt eivät vajoa pohjaan liian herkästi. Rakkoleväyksilö voi saavuttaa jopa 10 vuoden eliniän.
Lisääntyminen
Rakkolevä on kaksikotinen ja Itämeressä siitä on olemassa kaksi kasvultaan ja lisääntymistavoiltaan erilaista kantaa. Yleisempi muoto itiöi alkukesällä, harvinaisemman muodon itiöpesäkkeet ovat kypsiä myöhäissyksyllä, itiöimisen ajankohtaa ei kuitenkaan tiedetä varmuudella. Kesämuodon lisääntymisrakenteita kantavat haarat kuihtuvat itiöimisen jälkeen pois. Syysmuodolla vain lisääntymisrakenteet kuihtuvat ja haara jatkaa kasvuaan. Onnistuakseen lisääntyminen vaatii vähintään 3-4‰ suolaisuuden.
Samannäköisiä lajeja
pikkuhauru

Rakkolevämetsillä on suuri ekologinen merkitys, koska ne muodostavat tärkeän elinympäristön monelle Itämeren eliölle.

Taxonomy

Class

Order

Family

Genus

Species