Syötävyys
X – syötäväksi kelpaamaton
Näköislajit
kaikki herkkutattilajit, esim. herkkutatti, männynherkkutatti, tammenherkkutatti
Lakki
5–15 cm leveä, kupera, paksumaltoinen, kuiva, vihertävänkellan-, harmaan- tai nahanruskea, oman värisensä, jollaista väriä muiden tattilajien lakeilla ole. Pillistö aluksi harmaanvalkoinen, vanhemmiten punertuva, alaspäin pullistunut, jalkaa kohti kolotyvisesti oheneva, kosketeltaessa viininpunertuva. Pillit avaria, suut vähän kulmikkaita.
Jalka
7–12 cm pitkä, 2–5 cm paksu, epäsäännöllisen muotoinen, usein mutkainen, nuorena paksu ja kova, vanhemmiten suhteessa hoikempi, pehmeämpi, tyvestä paksuin, vaalea tai kellanruskea, tumman, karkean, isosilmäisen, tumman likaisenvihreän verkkokuvion peittämä. Huom! Aivan nuoren sappitatin verkkokuvio on jalan latvassa valkeaa, kunnes se nopeasti tummuu tatin kasvaessa.
Malto
Pysyvästi valkoista ja pehmeää, jalassa kovempaa.
Itiöpölyn väri
Punertava.
Maku
Polttavan karvas, maku saattaa tulla vasta pienellä viiveellä.
Haju
Heikko.
Kasvupaikka
Havu- ja sekametsät, havupuiden lahokannoilla, juurissa, karikkeessa, muurahaispesissä. Havu- ja lehtipuiden juurisieni, joka kykenee myös lahottamaan neulaskariketta. Hemi-, etelä-, keski- ja pohjoisboreaalinen vyöhyke.
Satoaika
Heinäkuu–syyskuun alkupuoli.

Sappitatti on keskikokoinen, aluksi kovamaltoinen, vanhemmiten pehmenevä, kitukasvuisten herkkutattien näköinen sieni. Herkkutateista se kuitenkin eroaa maultaan; herkkutatit maistuvat miedon pähkinäiseltä, sappitatti on voimakkaan karvaan makuinen. Herkkutatit ovat mykorritsasieniä, eli ne muodostavat jonkin puun kanssa sienijuurta, sappitatti on myös juurisieni, mutta kykenee myös lahottamaan kariketta, minkä vuoksi se kasvaa usein muurahaispesissä tai pitkälle lahonneilla kannoilla. Sappitatteja tavataan yleisesti Etelä- ja Keski-Suomessa. Niiden esiintyminen harvenee pohjoiseen siirryttäessä, pohjoisimpien esiintymien kasvaessa viimeisimpien tietojen mukaan Etelä-Lapissa.

Sappitatti ei pahasta maustaan huolimatta ole myrkyllinen, ainoastaan pahanmakuinen – niin pahanmakuinen, että yksi ainoa sieni pilaa koko aterian. Parhaiten sappitatin erottaa herkkutateista jalan kuvioinnin ja värin perusteella. Herkkutattien jalassa on vaalea, usein tiheä verkkokuvio tummemmalla pohjalla ja niiden pillistö kellertyy vanhemmiten. Sappitatin jalkaa kiertää tumma, silmäkooltaan epäsäännöllinen verkkokuvio vaaleammalla pohjalla, ja sen pillistö punertuu iän myötä.

Taxonomy

Subclass

Order

Family

Genus

Species