Kasvumuoto

2-vuotinen tai lyhytikäinen monivuotinen ruoho.
Korkeus

10–50 cm. Varsi usein jo tyvestä haarova, uurteinen. Voimakkaasti ryydintuoksuinen.
Kukka

Kukat muodostavat n. 1,5 cm leveitä, kehtosuomujen suojaamia kukkamaisia mykeröitä. Mykerön laitakukat valkoisia, kielimäisiä; kehräkukat kellertäviä, torvimaisia tai joskus laitakukkien kaltaisia. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kehtosuomuja 3 riviä, hienokarvaisia, vihreitä. Mykeröitä 2–35 huiskilomaisena ryhmänä.
Lehdet

Kierteisesti, ruodillisia–ruodittomia. Lapa leveänsuikea–puikea, tav. pariliuskainen, hienokarvainen, himmeän–kellanvihreä, liuskat hampaisia, pyöreäkärkisiä.
Hedelmä

Moniharjuinen pähkylä, jonka kärjessä matala, kruunumainen kalvoreunus.
Kasvupaikka

Nurmikot, pihat, tienvarret, joutomaat, kaatopaikat. Koristekasvi, viljelyjäänne ja -karkulainen.
Kukinta

Heinä–lokakuu.

Reunuspietaryrtti on meillä melko harvoin viljelty perenna. Laitakukaton muoto on helppo mieltää kotoisen pietaryrttimme (T. vulgare) sukulaiseksi, mutta valkoisine laitakukkineen sen mykeröt tuovat mieleen ennemmin vaikkapa päivänkakkaran (Leucanthemum vulgare). Hiukan hämäävästi reunuspietaryrttiäkin kutsuttiin aikaisemmin reunuspäivänkakkaraksi. Mykerökukkaisten sukutuntomerkit ovat muuttuneet useaan otteen ja monella tavalla. Vasta aivan viime aikoina niiden systematiikka tuntuu vakiintuneen. Sukujen rajaaminen on, jos nyt ei aivan uskon asia, niin yleensä ainakin kovasti riippuvainen siitä mitä ominaisuuksia eri tutkijat painottavat. Mielivaltaisuuden tuntua lisännee vielä se tosiseikka, että yleensä mykerökukkaisten sukurajat vedetään paljaalla silmillä näkymättömien pähkylätuntomerkkien avulla, toisinaan tukeutuen myös kromosomisuhteisiin, alkionkehityksen samankaltaisuuksiin ja kasvien kemiallisiin yhtäläisyyksiin.

Reunuspietaryrttiä kasvatetaan puutarhoissa helppohoitoisena, runsaasti kukkivana, yksivuotisena reunuskasvina. Luonnonmuodon lisäksi tarjolla on kerrannaiskukkaisia lajikkeita. Kasvinjalostajat ovat kiinnittäneet huomiota myös kasvin lehvästöön, josta on jalostettu kellanvihreä värimuoto. Reunuspietaryrttiä käytetään myös leikkokukkana, jollaisena se on kestävä, samoin kuin kuivakukkana. Reunuspietaryrtti viihtyy parhaiten kuivahkoissa paikoissa, ja siellä täällä Etelä-Suomessa se on viihtynyt niin hyvin, että on villiytynyt hoitamattomankin kasvillisuuden sekaan. Kotiutumisen taipumuksia se on osoittanut lähinnä Ahvenanmaalla, Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla, mutta jopa Tampereen tienoilla on havaintoja pitkäikäisistä kasvustoista. Satunnaiskasvina lajia on tavattu pohjoisempaakin, aina Kajaanista asti.

Feverfew

Taxonomy

Family

Subfamily

Tribe

Genus

Species