Syötävyys
X – syötäväksi kelpaamaton
Näköislajit
tarhakaulussieni (3 viimeistä kuvaa)
Lakki
3–6 cm leveä, nuorena kupera, myöhemmin laakeneva, usein keskuskohoumallinen, paksulimainen, kuivana kiiltävä, reunoilla vaaleita suomumaisia suojusjätteitä. Nuorena voimakkaan sinivihreä, vanhemmiten keskustasta alkaen kellanruskeaksi haalistuva. Heltat melko tiheässä, ohuet, kolotyviset, nuorena harmaanvioletit ja valkoteräiset, myöhemmin tummenevat.
Jalka
5–10 cm pitkä, 4–8 mm paksu, solakka, renkaallinen. Renkaan yläpuolelta vaalea, sileä ja kuiva, alapuolelta vaaleanvihertävä ja siirottavasuomuinen. Rengas roikkuva, pysyvä, ohut, yläpinta usein itiöpölyn mustaama. Jalan tyvessä usein valkoisia juurimaisia rihmastojänteitä.
Malto
Vaaleaa, pehmeää.
Itiöpölyn väri
Tumman purppuranruskea.
Maku
Mieto, epämiellyttävä.
Haju
Heikko, retikkamainen.
Kasvupaikka
Rehevät lehti-, havu- ja sekametsät, laidunten reunamat, lehdot. Lahottaja. Hemi-, etelä- ja keskiboreaalinen vyöhyke.
Satoaika
Elo–lokakuu.

Viherkaulussieni kasvaa pieninä ryhminä melko yleisenä Etelä-Suomessa ja harvinaistuu pohjoiseen mentäessä Oulun korkeudelle asti. Missään se ei ole kuitenkaan kovin runsaslukuinen. Viherkaulussieni on monien muiden kaulussienten tapaan lahottaja ja viihtyy monenlaisissa rehevänpuoleisissa metsissä pensaikossa, karikkeella ja lahoavalla puulla.

Tarhakaulussieni

Stropharia caerulea (synonyymi Stropharia cyanea)

Viherkaulussienen lähilaji on tarhakaulussieni, joka kasvaa melko yleisenä kulttuuripaikoilla, puutarhoissa ja pensaikoissa rehevällä maalla. Nuorena tarhakaulussienen lakki on lähes yhtä sininen kuin viherkaulussienen ja vanhetessaan lakki vaalenee ollen lopulta lähes oljenkeltainen. Lakin suojusjätteet ovat heikommat. Myös jalassa on vähemmän suomusjätteitä ja hento rengas kuihtuu yleensä nopeasti, joten tarhakaulussieni on usein renkaaton. Tarhakaulussienen tapaa usein kulttuuripaikoilta, viherkaulussienen metsästä. Myös tarhakaulussieni on syömäkelvoton.

Taxonomie

Ordnung

Familie

Gattung

Art