Kasvumuoto
Monivuotinen ruoho.
Korkeus
15–30 cm. Varsi haaraton, tiheään vaaleakarvainen, tyvellä tav. 1 kukkimaton ruusuke.
Kukka
Kukat muodostavat n. 5 mm pitkiä, kehtosuomujen suojaamia mykeröitä. Mykerön laitakukat puuttuvat; kehräkukat ruskeita, torvimaisia, pieniä. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kehtosuomut limittäin, kiiltäviä, kalvomaisia, tumman- tai mustanruskeakärkisiä. Mykeröt tiiviihkön tähkämäisenä ryhmänä, joka usein alle 1/4 varren pituudesta.
Lehdet
Kierteisesti, pystyjä, suurimmillaan varren puolivälissä, ruodillisia–ruodittomia. Tyvilehtien lapa vastapuikea, varsilehtien suikea(–puikea), lehtilavat ehytlaitaisia, alta tiheämpikarvaisia. Alemmat lehdet 3-suonisia.
Hedelmä
Karvainen, kellanruskea pähkylä, jonka kärjessä valkoisia hapsihaivenia.
Kasvupaikka
Tunturipaljakassa puro- ja jokivarret, rannat, lehdot, korvet, tihkupinnat, niityt, lumimaat, myös metsävyöhykkeessä.
Kukinta
Heinä–elokuu.

Norjanjäkkärän pintaa verhoaa harmaa karvanukka, joka peittää alleen lehtien vihreän ja saa kasvin näyttämään elegantin hopeanhohtoiselta. Karvapeite tarjoaa suojaa sekä haihtumista että kylmyyttä, luultavasti jossain määrin myös kirvoja ja muita tuholaisia vastaan. Monien arktisten kasvien tapaan norjanjäkkäränkin kukinto on tummanpuhuva. Tämä johtuu antosyaniiniväriaineista, joita verso erittää pohjoisten seutujen kasvukauden voimakkaassa valaistuksessa suojakseen.

Norjanjäkkärä muistuttaa hieman eteläsuomalaista sukulaistaan ahojäkkärää (Omalotheca sylvatica). Norjanjäkkärän lehdet ovat kuitenkin leveämmät, suuremmat ja kolmisuoniset, kukinto on lyhyempi ja mykeröiden tukilehdet pidempiä kuin ahojäkkärällä.

Ahojäkkärä on nimensä mukaisesti kuivien niittyjen ja piennarten kasvi. Norjanjäkkärä suosii selvästi kosteampia kasvupaikkoja lumenviipymillä, kosteilla niityillä, pajuviidoissa, korvissa ja lehdoissa. Yleisimmillään se on tunturipaljakalla ja paikoin metsänrajan alapuolella koivuvyöhykkeessä. Havumetsävyöhykkeessä sitä on harvinaisena jokivarsien kasvina Kainuussa asti, eteläisimmät kasvupaikat ovat Oulujärven pohjoispuolella. Ahojäkkärä on puolestaan ihmisen mukana levinnyt koko havumetsäalueelle ja yksittäisiä löytöjä on Pohjois-Lapissakin. Jollain ihmisen muokkaamalla paikalla lajit saattaisivat pohjoisessa kasvaa rinnakkainkin, koska Lapin viileähkössä säässä haihdunta on kesälläkin vähäistä, eikä ero kosteiden ja kuivien paikkojen välillä ole yhtä jyrkkä kuin etelässä.

Norwegisches Ruhrkraut

Taxonomie

Familie

Tribus

Gattung

Art