Alalajit

Euroopankuusi (euroopanmetsäkuusi, ssp. abies)
Siperiankuusi (siperianmetsäkuusi, ssp. obovata)
Kasvumuoto ja korkeus

Ainavihanta havupuu. 20–30 m (ssp. abies. Suomen pisin 45,1 m). 8–20 m (ssp. obovata).
Kukka

Pienet, kehättömät hede- ja emikukat erikseen tiheinä, käpymäisinä kukintoina. Emikukinnot punaisia, aluksi pystyjä. Hedekukinnot avautumattomina vihertäviä–punertavia, muuttuvat avauduttuaan siitepölyn vuoksi keltaisiksi. Kuusi aloittaa kukinnan vasta noin 40-vuotiaana. Tuulipölytteinen.
Lehdet

Neulasmaisia, talvehtivia, tummanvihreitä, suoria tai kaarevia, oksilla yksittäin kierteisesti, tyvellä tappimainen kohouma. Lapa 1–2 cm, kapea, nelisärmäinen, teräväkärkinen. Karisevat yleensä 5–7 vuodessa, Lapissa 10–14 vuodessa.
Silmut

Kartiomaisia–soikeita, 5–7 mm pitkiä, ruskeiden suomujen peittämiä.
Käpy

Riippuva, 8–15 cm (ssp. abies), 5–8 cm (ssp. obovata), kapeanpuikea–sukkulamainen, kukintavuonna kypsyvä, seuraavana vuonna avautuva. Käpysuomut vinoneliömäisiä, lovikärkisiä (ssp. abies) tai vastapuikeita, pyöreäkärkisiä (ssp. obovata). Suomulla 2 siivekästä siementä.
Kasvupaikka

Tuoreet kangasmetsät, lehtomaiset metsät, lehdot ja korvet.
Kukinta

Touko–kesäkuu. Lapissa usein vasta heinäkuussa.

Mäntykasvien heimoon kuuluvat lajit ovat pihkaisia, yksikotisia puita tai pensaita. Ne kuuluvat paljassiemenisiin kasveihin, joille tunnusomaisia piirteitä ovat tuulipölytteisyys, rakenteeltaan yksinkertaiset kukat, sekä paljaaltaan emisuomun, myöhemmin käpysuomun päällä kehittyvä siemen. Kuusilajeista suurin osa on kotoisin Itä-Aasiasta. Amerikkalaisia lajeja on muutama ja eurooppalaisia kaksi.

Kuusi kukkii ennen mäntyä. Se tuottaa runsaasti siitepölyä, joka saattaa kasaantua paksuiksi, keltaisiksi lautoiksi järvien rannoille. Kuusi tulee toimeen varsin erilaisilla kasvupaikoilla, ei kuitenkaan kuivimmilla ja laihimmilla metsämailla. Varjoa sietävänä puuna se on hyvä kilpailija, koska se pystyy sinnittelemään alikasvoksena muiden metsäpuiden alla. Kuusen juurista suurin osa on lähellä maan pintaa ja sillä ei ole paalujuurta, mistä johtuen kovissa myrskyissä kuuset kaatuvat mäntyjä herkemmin. Myöskin kuivuutta kuusi sietää mäntyä huonommin.

Kuusi on Suomen toiseksi yleisin puulaji. (Mänty on yleisin.) Metsistämme 26% on kuusivaltaisia. Meillä metsäkuusi jakautuu kahteen alalajiin, joista leveämpilatvuksinen nimilaji euroopankuusi (ssp. abies) vallitsee Etelä-Suomessa ja erittäin kapealatvuksinen siperiankuusi (ssp. obovata) Pohjois-Suomessa. Monissa teoksissa siperiankuusi luokitellaan omaksi lajikseen Picea obovata. Laji tai alalaji, se on euroopankuusta lyhyempi (max. 20 m), kapeampi ja pienikäpyisempi. Välimuodot ovat hyvin yleisiä.

Kuusesta on paljon poikkeavia muotoja. Yksi tunnetuimmista on riippuvaoksainen, harvaan haaroittunut käärmekuusi (f. virgata). Muita yleisimpiä erikoismuotoja ovat pylväs- (f. columnaris), suru- (f. pendula), kulta- (f. aurea), purppura- (f. cruenta) ja riippakuusi (f. viminalis).

Harmaadouglaskuusi (Lännendouglaskuusi)

Pseudozuga menziesii var. glauca

(Harmaa)douglaskuusi on Suomessa melko yleinen koristepuu, joka on levinnyt luontoomme ja jota voi tavata Rovaniemen korkeudelle saakka. Neulaset ovat päältä tummanvihreitä, alapinnalla on 2 vaaleaa juovaa, noin sentin verran pidempiä kuin kuusella ja harittavat joka suuntaan (kuusella kierteisesti). Lähes kaikki Suomessa viljeltävät douglaskuuset kuuluvat muunnokseen glauca. Douglaskuuset voi sekoittaa pihtoihin (Abies spp.), joita Suomessa viljellään koristekasveina. Pihdoilla kävyt ovat pystyjä, douglaskuusilla metsäkuusen tapaan riippuvia.

→ Levinneisyyskartta

Okakuusi

Picea pungens

Myös okakuusi ja erityisesti sen lajike ’Glauca’, joka tunnetaan meillä nimellä hopeakuusi, on meillä suosittu koristepuu. Hopeakuusen neulaset ovat nelikulmaisia, käyriä, teräviä ja yleensä hopeanharmaan sävyisiä.

→ Levinneisyyskartta (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)

Taksonomi

Klasse

Orden

Familie