Yleiskuvaus

Hyvin suuri kotka. Leveät siivet, lyhyehkö pyrstö ja pitkä kaula sekä voimakas nokka. Lennossa näyttää “lentävältä matolta”.
Koko

Pituus 78–100 cm, siipien kärkiväli 1,9–2,4 m, paino 4–6 kg (koiras), 5–7 kg (naaras).
Pesä

Suuri risulinna tav. petäjän latvaosassa (ei yleensä kuitenkaan aivan latvassa kuten kalasääskellä). Käytössä vuosia.
Pesiminen

Munii huhtikuun alkupuolelta alkaen 1–3 munaa (tavallisesti 2). Molemmat emot hautovat, tosin koiras vain lyhyitä aikoja. Haudonta-aika 42–45 vrk. Poikaset lentokykyisiä 70–77 vrk:ssa (heinäkuun alkupuolella). Arka ja häiriöaltis pesinnän alkuvaiheessa. Sukukypsä 5–6 vuoden iässä.
Esiintyminen

Pesivänä merialueiden rannikolla ja Lapin suurten tekoaltaiden ja järvien ympäristössä. Yleistynyt 1970-luvun lopulta alkaen; nykykannaksi arvioidaan 450 paria.
Muutto

Vaellus- tai paikkalintu (osittaismuuttaja). Meren tuntumassa elävät aikuiset pysyvät reviirillään; nuoret ja Lapin merikotkat lähtevät vaellukselle (muuttavat) sulien vesien äärelle loka–marraskuussa Lounais-Suomeen (Ahvenanmaalle ja lounaissaaristoon) sekä Etelä-Ruotsin rannikoille (kaukaisin suomalaisperäinen rengaslöytö on Bulgariasta). Vaeltajat palaavat maalis–huhtikuussa. Maamme kautta muuttaa myös Jäämeren lintuja.
Ravinto

Kalat, linnut, raadot ja haaskat.
Ääni

Harmaalokin kaklatusta muistuttava sarja.
Uhanalaisuus

Elinvoimainen, rauhoitettu myös Ahvenanmaalla (onkin Ahvenanmaan maakuntalintu). Myös merikotkan pesäpuu on rauhoitettu.

Merikotka on Suomen suurin lintu, kun perusteena on siipien kärkiväli. Siivet ovat paitsi pitkät, myös leveät. Pyrstö on suhteellisen lyhyt ja muodoltaan tylpän kolmiomainen. Nokka on suuri, ja yhdessä pitkähkön kaulan kanssa lentävän merikotkan profiili näyttää ikään kuin ”lentävästä matosta” työntyisi esiin samanpituinen uloke sekä eteen- että taaksepäin.

Vanhan merikotkan yleisväri on lähes tasaisen ruskea, pää on kellanruskea ja pyrstö puhtaan valkoinen. Nuori merikotka on puvultaan tumman punaruskea levein mustin höyhenkärjin. Pyrstö on tumma, mutta voi loistaa vaaleana alapuolelta taivasta vasten. Siipien alapinnalla on peitinhöyhenissä kapea vaalea siipijuova ja myös kainalot ovat valkeat. Nuori lintu muuttuu aikuisen näköiseksi vasta 4–5-vuotiaana. Esiaikuinen merikotka muistuttaa jo aika paljon vanhaa lintua. Sen pyrstö on suurimmaksi osaksi valkoinen, mutta sillä on kuitenkin pyrstön kärjessä kapea tumma kärkivyö. Kaikenikäisten merikotkien koivet ovat keltaiset. Vanhan linnun nokka, vahanahka ja silmän värikalvo ovat keltaiset. Nuoren merikotkan nokka on musta, vahanahka vihertävänruskea ja silmän värikalvo ruskea.

Merikotkakanta taantui 1800-luvun lopulla voimakkaasti vainon vuoksi. Heikoimmillaan kanta oli 1920-luvulla, jonka jälkeen laji runsastui. Kanta kärsi ympäristömyrkyistä 1960- ja 1970-luvuilla ja laji kävi Suomessa jo sukupuuton partaalla. 1975 Suomessa varttui vain neljä merikotkan poikasta. Talviruokinnan ansiosta kanta on uudelleen elpynyt, ja vuonna 2016 luku oli 468 ja 2019 poikasia on varmistettu 558. Merikotka onkin yksi onnistuneen luonnonsuojelun symboleista.

Merikotka on Ahvenanmaan maakuntalintu.

Havørn

Taksonomi

Klasse

Orden

Familie