Kasvumuoto

Monivuotinen ruoho. Pitkärönsyinen, rönsyt maanpäällisiä, juurehtivia.
Korkeus

5–15 cm. Varsi lähes lehdetön vana, suomumaiset esilehdet sen puolivälissä tai yläpuolella.
Kukka

Teriö lievästi vastakohtainen, tumman sinipunainen (harvoin valkoinen), n. 1,5 cm leveä; terälehtiä 5, alimmassa kannus. Verholehtiä 5. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-luottinen. Kukat yksittäin, nuokkuvia, tuoksuvia.
Lehdet

Tyviruusukkeena, ruodillisia, korvakkeellisia. Lapa munuaismainen–herttamainen, nyhälaitainen, tummanvihreä, tyvilovi leveä. Korvakkeet puikean suikeita, ehytlaitaisia–nystyhampaisia, niukkakarvaisia.
Hedelmä

Pallomainen, lyhytkarvainen, vaalean sinipunainen, 3-liuskainen, n. 7 mm pitkä kota. Vana hedelmävaiheessa maahan kaartuva.
Kasvupaikka

Vanhat puistot, puutarhat, tienreunat. Koristekasvi, joskus viljelykarkulainen.
Kukinta

(Huhti–)Toukokuu.

Orvokit puhuttelevat monia ihmisiä aivan omalla tavallaan – on vaikea sanoa, johtuuko niiden viehätysvoima kukkien muodosta, tuoksusta vai jostain muusta. Orvokin kukka on hyvin tunnusomaisella tavalla vastakohtainen ja tällaista kukkatyyppiä kutsutaan orvokkimaiseksi – lievästi peilisymmetrisiä kukkia on toki monissa muissakin kasviheimoissa. Orvokkeja tunnetaan yhteensä noin 500 lajia, joista suurin osa on kotoisin Etelä-Amerikasta, Andien vuoristosta. Euroopassa kasvaa vajaa satakunta lajia ja Suomessa luonnonvaraisina tai vakiintuneina viljelykarkulaisina yhteensä 16.

Tuoksuorvokki on tuulahdus puutarhahistoriaa ajalta, jolloin kasvien tuoksulla oli nykyistä suurempi painoarvo perennapenkeissä. Tuoksuorvokin kukkien tuoksua pidetään yhtenä kaikkien hienoimmista kasvimaailman aromeista – ei ihme, että se on löytänyt tiensä myös moniin parfyymeihin. Nykypuutarhoissa tuoksuorvokki on hyvin harvinainen ja useimmiten sen tapaakin viljelyjäänteenä vanhoista puutarhoista ja kartanopuistoista. Tuoksuorvokki viihtyy hyvin varjoisessa, sammaloituneessa puutarhanurmikossa, joten sille riittää yllin kyllin kasvusijoja suurpiirteisesti hoidetussa ja puoliunohdetussa puutarhamiljöössä. Paikoin Lounais-Suomessa laji kasvaa luonnonkasvillisuuden joukossakin – luonnossa kasvavien yksilöiden kukat ovat hieman pienempiä ja heikkotuoksuisempia kuin puutarhan lajitovereittensa. Rönsyillään tuoksuorvokki muodostaa tiheitä kasvustoja ja saattaa levitä vähitellen laajallekin alalle. Kevään näyttävän ja hyväntuoksuisen kukinnan lisäksi kasvi kehittää monien muiden monivuotisten orvokkien tapaan myöhemmin kesällä avautumattomia ja umpipölytteisiä kukkia. Pölyttyneistä kukista muodostuvat kotahedelmät kaartuvat alaspäin avautuen lähellä maanpintaa tai jopa upoten hieman kasvupaikan kuohkeaan multakerrokseen. Tuoksuorvokin siemenet ovat muurahaislevitteisiä: niiden valkea, rasvainen lisäke houkuttelee hyönteiset nappaamaan ne mukaansa ja raahaaman ympäriinsä, kunnes muurahaiset lisäkkeen syötyään hylkäävät taakkansa – toivottavasti hyvälle kasvupaikalle.

Taksonomi

Klasse

Orden

Familie