Syötävyys

** – hyvä ruokasieni, Ruokaviraston suosittelema
Näköislajit

kuusenleppärousku, sinileppärousku
Lakki

4–12 cm leveä, aluksi laakean kupera, sitten laakeneva, loivasti kuoppakeskustainen, kuiva, sileä, voimakkaasti vyöhykkeinen. Harmaanruskea, violetinsävyinen, enintään niukasti vihreää ja oranssia väriä. Heltat ruskeanoranssit, lyhytjohteiset.
Jalka

4–10 cm pitkä, tasapaksu (1–2,5 cm), osin ontto, pinta kuiva, hieman jauheinen, kuoppatäplätön, oranssinruskea.
Malto

Vaalean oranssia, ohimenevästi sinertävää.
Maitiaisneste

Oranssia, hetkellisesti sinistyvää, niukkaa.
Itiöpölyn väri

Valkoinen.
Maku

Mieto tai lievästi kirpeä.
Haju

Ei erityinen.
Kasvupaikka

Kuusen juurisieni, usein istutuskuusikoissa isoina joukkoina. Paikoin yleinen, mutta levinneisyys huonosti tunnettu. Hemi-, etelä- ja keskiboreaalinen vyöhyke.
Satoaika

Elo–lokakuu.
Säilöntä

Kuivaus ja pakastus eli kuten muutkin leppärouskut.
Värjäys

Ruskeankeltaisia sävyjä.

Vyöleppärousku on Tanskassa vasta 1990-luvulla tieteelle kuvattu leppärouskulaji, jota on kyllä epäilty omaksi lajikseen aikaisemminkin. Se kasvaa kuusikoissa ja eroaa kuusenleppärouskusta (L. deterrimus) ruskeanvoittoisen lakkinsa perusteella, jossa ei ole juurikaan oranssia eikä vihreää, mutta on sen sijaan voimakkaan vyöhykkeinen ja tummempi. (Kuusenleppärouskun oranssi, vihreäkeskustainen lakki on vyöhykkeetön tai vöitä on ainoastaan lakin reunassa.) Vyöleppärousku muistuttaa paljon myös sinileppärouskua (L. quieticolor), joka on kuitenkin männyn seuralainen ja jonka jalka kuoppatäpläinen. Vyöleppärouskun itiöt ovat selvästi pienemmät kuin kuusenleppärouskulla. Kaikki leppärouskulajit ovat syötäviä, mutta valitettavan usein jo nuoresta pitäen toukkaisia.

Vyöleppärousku

Taksonomia

Luokka

Lahko

Heimo

Suku

Laji