Syötävyys
O* – keittämisen jälkeen kelvollinen ruokasieni
Näköislajit
isohapero, koivunlehtohapero, tulipunahapero
Lakki
5–10 cm leveä, nuorena kupera, vanhemmiten laakeneva, lopulta kuoppakeskustainen, tahmea, lakankiiltoinen, reunoilta usein mutkalaitainen, hiukan epäsäännöllisen muotoinen. Pintakelmu nuorena kirsikanpunainen tai kirkkaanpunainen, keskeltä hyvin tumman tulipunainen, miltei musta, vanhemmiten haalistuva. Heltat melko tiheässä, kolo- tai tasatyviset, nuorena valkoiset, myöhemmin hieman kellertävät.
Jalka
4–10 cm pitkä, 1–2,5 cm paksu, tyveltä nuijamaisesti paksuin, tyvi kellertävä, vaalea, laikuittain punahäiveinen tai melkein kokonaan ruusunpunainen, nuorena kiinteä, vanhana hohkainen.
Malto
Valkoista, haurasta.
Itiöpölyn väri
Vaalean okrankellertävä.
Maku
Enemmän tai vähemmän kirpeä.
Haju
Heikosti hedelmäinen.
Kasvupaikka
Kuusivaltaiset havumetsät, tuoreet kangasmetsät, korpimetsät, kosteat kuusikot. Männyn ja kuusen juurisieni. Hemi-, etelä-, keski- ja pohjoisboreaalinen vyöhyke.
Satoaika
Elo–syyskuu.
Säilöntä
Pakastus.

Punajalkahaperon punainen jalka ja kuvaava nimi tekevät lajista helposti tunnistettavan. Sitä kasvaa koko maassa tunturialueita lukuun ottamatta männyn ja kuusen seurassa tuoreissa kangasmetsissä ja korvissa. Punajalkahapero on yleinen, mutta varsin yksittäinen eikä kovin satoisa etelässä ja harvinaistuu edelleen Lappia kohden. Levinneisyysalue ulottuu Rovaniemen korkeudelle asti.

Punajalkahaperon saattaa sekoittaa maamme muihin punaisiin haperoihin, kuten iso- (R. paludosa), koivunlehto- (R. intermedia) tai tulipunahaperoon (R. emetica). Koivunlehtohaperon heltat ovat okrankeltaiset, jalka täysin valkoinen ja säännöllisen tasapaksu. Molempien maku on kirpeä. Punajalkahaperolla on nimensä mukaisesti punainen jalka, kun taas isohaperon jalassa on yleensä vain häivähdys punaista väriä, joskin harvemmin isohaperonkin jalka voi olla varsin punainen. Tulipunahaperon jalka ja heltat ovat valkoiset ja maku kirpeä. Mikään näistä näköislajeista ei ole myrkyllinen, mutta tulipunahapero ei sovellu syötäväksi kirpeän makunsa vuoksi. Punajalkahaperosta ja koivunlehtohaperostakin saa syötävää kun ne esikäsittelee keittämällä. Ruokasienestäjälle tärkeintä lienee erottaa punajalkahapero isohaperosta, joka on erinomainen ruokasieni ilman esikäsittelyn tarvetta.

Punajalkahapero

Taksonomia

Luokka

Lahko

Heimo

Suku

Laji