Kasvumuoto

Monivuotinen ruoho.
Korkeus

30–80 cm. Monivartinen. Varsi yläosasta runsashaarainen, 2-särmäinen, kalju, tyvestä puutunut.
Kukka

Säteittäinen, 1,5–3,5 cm leveä. Terälehtiä 5, keltaisia, pikitäpläisiä ja -juovaisia. Verholehtiä 5, suippoja, enimmäkseen ehytlaitaisia, tavallisesti 3-suonisia. Heteitä monta, yhdistyneet kolmeksi kimpuksi. Emiö yhdislehtinen, 3-vartaloinen. Kukinto runsaskukkainen viuhko.
Lehdet

Vastakkain, ruodittomia, heikosti sepiviä. Lapa suikea–soikea, piki- ja varsinkin kuultotäpläinen, lehtilaita hieman taakäänteinen.
Hedelmä

3-lokeroinen kota.
Kasvupaikka

Kiviset mäet ja katajikot, lämpimät kalliopengermät, kyläpientareet, radanvarret.
Kukinta

(Kesä–)heinä–syyskuu.

Mäkikuisma on monivartinen, varsiltaan täyteinen ja kaksisärmäinen, valoisten ja kuivien kasvupaikkojen monivuotinen laji. Lähisukuisesta, varreltaan nelisärmäisestä (ja nelikulmaisesta) särmäkuismasta (H. maculatum) erottava ominaisuus on särmien pienemmän lukumäärän lisäksi verholehtien kapeus ja suippokärkisyys (särmäkuisman verholehdet ovat leveämpiä ja pyöreähkökärkisiä). Lehdissä, kuten muissakin verson osissa, on kuismakasveille tyypilliseen tapaan läpikuultavina pisteinä näkyviä öljyonteloita. Mäkikuisma lisääntyy usein apomiktisesti eli ilman hedelmöitystä.

Mäkikuisma on (ollut) monipuolinen hyötykasvi – mm. viinan maustamisessa, tosin särmäkuismaa lienee myös käytetty, sillä lajeja tuskin osattiin aina erottaa toisistaan. Kuismien tunnetuin tehoaine on hyperisiini, jota kasvit valmistavat suojakseen kasvinsyöjiä vastaan. Sen esiasteet ovat punaisia ja violetteja väriaineita, joita on uutettu kangasväreiksi etenkin juurakosta, mutta myös nupuista.

Mäki- ja särmäkuismaa on käytetty myös lääkekasvina. Mäkikuisma on särmäkuismaa myrkyllisempi, joten sitä ei kannata rohdoksi keräillä. Myrkytystietokeskuksen mukaan mäkikuisma on myrkyllinen, mutta pienen määrän nauttiminen aiheuttaa harvoin oireita. Mäkikuismassa on lisäksi psoraleeneja, eli yhdessä auringon ultraviolettisäteilyn kanssa se saattaa aiheuttaa iho-oireita (fytofotodermatiitti).

Suomessa mäkikuisma on (melko vähäisestä) myrkyllisyydestään huolimatta harmiton – sen sijaan ihmisen mukana muun muassa Australiaan, Uuteen-Seelantiin ja Pohjois-Amerikkaan levittyään se on uusilla kotiseuduillaan luokiteltu monin paikoin harmilliseksi vieraslajiksi.

Äkta johannesört

Taxonomi

Ordning

Familj

Tribus

Släkte

Art