Kasvumuoto ja korkeus

Kaksikotinen puu. 15–30 m, tuntureilla pensas. Muodostaa runsaasti juurivesoja.
Kukka

Emi- ja hedekukat eri yksilöissä. Norkkokukinnot 8–18 cm, riippuvia, perättömiä. Hedenorkot (8–10 cm) eminorkkoja (10–18 cm) lyhyempiä. Norkkosuomut punaruskeita, sormiliuskaisia, liuskat pitkäkarvaisia. Yksittäinen kukka pieni, kehätön (kehälehdetön), maljamaisessa suojuksessa norkkosuomun hangassa. Heteitä 4–10, tavallisesti 8, ponnet ensin punaisia, myöhemmin siitepölystä keltaisia. Yhdislehtinen emiö 2-lukuinen, luotit punaruskeita. Tuulipölytteinen.
Lehdet

Kierteisesti pääasiassa lyhytversoissa. Ruoti pitkä (3–5 cm), noin lehtilavan mittainen, sivuittain litistynyt. Lapa pyöreähkö, mutkalaitainen tai tylppähampainen, sulkasuoninen, kalju, alhaalta vaaleamman vihreä. Nuorissa taimissa ja vesoissa lehtilapa puikea, herttatyvinen, suippokärkinen ja suurikokoinen. Nuoret kevätlehdet punertavia. Syysväritys punaoranssista loistavan keltaiseen.
Silmut

Kierteisesti. Melko suuria, useasuomuisia, suippoja, teräväkärkisiä. Pinta tahmea, kiiltävä.
Hedelmä

2-liuskaisesti avautuva kalju kota. Siemen sauvamainen, tyvellä pitkiä lenninhaivenia.
Kasvupaikka

Kuivat, tuoreet ja lehtomaiset kangasmetsät, lehdot, rehevät korvet, kuloalat, kalliokot, metsänreunat. Myös koriste- ja viljelypuu.
Kukinta

Huhti–kesäkuu. Kukkii ennen lehtien puhkeamista.

Haapa on ennen lehtien puhkeamista kukkiva tuulipölytteinen puu. Se on jäykkäoksainen, varsijatkoisesti haarautuva ja tekee runsaasti juurivesoja. Haapa tunnetaan havisevista lehdistään. Lehtien havina heikollakin tuulella johtuu pitkien, litteiden lehtiruotien herkkyydestä sivuttaisliikkeille. Havinasta on haavalle hyötyä; lehden herkkä liikkuminen kiihdyttää haihtumista ja sen ansiosta myös ravinteiden ottoa. Haavan lehdet ilmestyvät suhteellisen myöhään, usein vasta kesäkuussa. Siitä huolimatta haapa on nopeakasvuinen puu, eikä se yleensä elä yli 100-vuotiaaksi. Järeäksi se kehittyy vain lehdoissa tai lehtomaisissa metsissä.

Haapa on myös pioneeripuu, joka viihtyy avoimilla paikoilla. Se on huono kilpailija ja joutuu nopeasti väistymään erityisesti havupuiden tieltä. Luonnon monimuotoisuuden kannalta haapa on arvokas elinympäristö monille kasveille, eläimille ja sienille. Haavan puuaines on vaaleaa ja melko pehmeää ja se soveltuu rakentamiseen ja monenlaisten tarve-esineiden raaka-aineeksi. Haavasta on perinteisesti tehty mm. tulitikkuja, päreitä, vaneria, veneitä ja huonon lämmönjohto-ominaisuutensa vuoksi saunan lauteita.

Haavasta tunnetaan meilläkin useita erilaisia muotoja kuten pylväshaapa, mattohaapa ja jättihaapa. Hybridihaapa (P. tremula x tremuloides, syn. Populus x wettsteinii) on haavan ja amerikanpoppelin risteymä. Sitä viljellään sekä puuraaka-aineeksi ja myös koristepuuksi.

Palsamipoppeli & Laakeripoppeli & Jättipoppeli

Populus balsamifera & Populus laurifolia & Populus trichocarpa

Haapa on ainoa poppelien sukuun (Populus) kuuluva luonnonvarainen puulajimme. Koristepuina poppeleita on meillä useampiakin. Suku on hyvin vanha, sen fossiileja on löytynyt liitukautisista kerrostumista. Eri poppelilajien väliset erot ovat melko epäselviä. Välimeren maissa, Itä-Aasiassa ja Pohjois-Amerikan länsi- ja itäosissa on runsaasti erilaisia muotoja. Poppelit ovat hyvin suosittuja puisto- ja koristepuita.
Yleisimmät puistopoppelimme ovat palsamipoppeli, laakeripoppeli sekä jättipoppeli, joka luokitellaan myös palsamipoppelin alalajiksi (ssp. trichocarpa). Palsamipoppeli voi kasvaa meillä noin 15-metriseksi. Sen lehdet ovat puikeita. Laakeripoppeli voi kasvaa 20-metriseksi. Sen lehdet ovat kapeamman puikeita tai suikeita. Molempien lehdet ovat alta hyvin vaaleita, silmut suurikokoisia ja tahmeita, ja molemmista meillä tavataan yleisimmin hedekasveja.

→ Palsamipoppelin levinneisyyskartta

→ Laakeripoppelin levinneisyyskartta

→ Jättipoppelin levinneisyyskartta (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)

Taxonomie

Classe

Ordre

Famille

Genre