Alalajit

Luhtavirmajuuri (ssp. sambucifolia)
Merivirmajuuri (ssp. salina)
Kasvumuoto

Monivuotinen ruoho. Maa- ja pintarönsyllinen.
Korkeus

40–170 cm. Varsi haarova, särmikäs, uurteinen, kalju tai alaosasta karvainen, ontto, vihertävä–ruskehtava, joskus punertava.
Kukka

Teriö lievästi vastakohtainen, nuppuna ja juuri avautuneena vaaleansinipunainen, vanhempana melkein valkoinen, 4–8 mm pitkä, yhdislehtinen, suppilomainen, tyveltä hieman pullistunut, 5-liuskainen. Verhiö aluksi pieni, kaulusmainen (verhiön liuskat kukkavaiheessa sisäänkiertyneet, kasvavat muodostaen hedelmävaiheessa lenninhaiveniston). Heteitä 3. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 3-luottinen. Kukinto sarjamainen kerrannaisviuhko.
Lehdet

Vastakkain, ruodillisia. Lapa parilehdykkäinen, tavallisesti 3–8-parinen (ssp. sambucifolia 2–5-parinen, ssp. salina 4–9-parinen), päätölehdykällinen. Lehdykät hampaisia, voimakassuonisia, päätölehdykkä tav. sivulehdyköitä leveämpi.
Hedelmä

Munanmuotoinen, kalju, sulkahaivenellinen, 2,8–3,8 mm pitkä pohjuspähkylä.
Kasvupaikka

Rantaniityt, -pensaikot, puronvarret, lehtokorvet, lehdot, lehtoniityt, peltojen ja teiden ojat, viljelymaitten reunamat (ssp. sambucifolia), merenrantaniityt ja -kivikot (ssp. salina).
Kukinta

Kesä–heinäkuu.

Lehtovirmajuuri on keskikesällä kukkiessaan tuoreiden niittyjen, tienpientareiden ja ojanvarsien näkyvimpiä kasveja. Varren tyveltä kasvavien rönsyjen avulla kasvi leviää tehokkaasti laajoiksikin kasvustoiksi ja leveä, sarjamainen kukinto metrisen varren päässä antaa vaalean sinipunaisen leiman koko maisemalle. Runsaasti kukkiva virmajuuri on hyvä mesikasvi perhosille, mehiläisille ja kukkakärpäsille. Alun perin lehtovirmajuuri on kasvanut rannoilla, puronvarsipensaikoissa ja rantalehdoissa, mutta ottanut empimättä omakseen myös ihmisen luomat kasvupaikat. Lehtovirmajuuri esiintyy koko Suomessa, mutta on yleisimmillään rannikkomaakunnissa.

Lehtovirmajuuri jaetaan kahteen, joskus kolmeen alalajiin, jotka on välillä tulkittu omiksi lajeikseenkin. Sisämaan luhtavirmajuuri (ssp. sambucifolia) on varreltaan vihreä tai ruskehtava ja sillä on 2–5 lehdykkäparia. Itämeren rannoilla kasvava merivirmajuuri (ssp. salina) on pienempi, tanakka, varreltaan tumman sinipunainen ja sillä on 6–8 paria tavallisesti hampaattomia lehdyköitä.

Kukkivaa virmajuurta voi erehtyä luulemaan joksikin putkeksi (Apiaceae), sillä äkkiseltään virmajuuret ja sarjakukkaiskasvit ovat hyvin saman oloisia. Läheltä katsottuna virmajuuren kukka on kuitenkin aivan erilainen, yhdislehtinen ja suppilomainen. Lehtovirmajuuri muistuttaa erityisen paljon lähisukulaistaan rohtovirmajuurta (V. officinalis). Lehtovirmajuurella on kuitenkin keskimäärin vähemmän lehdykkäpareja (3–8) kuin rohtovirmajuurella (6–11). Lisäksi lehtovirmajuurella päätölehdykkä on muita lehdyköitä leveämpi, rohtovirmajuurella lehdykät ovat saman levyisiä. Rohtovirmajuurelta puuttuvat myös lehtovirmajuurelle tyypilliset pintarönsyt. Rohtovirmajuuri on lehtovirmajuurta eteläisempi, Etelä-Suomeen painottuva kasvi, joka sietää huonommin varjoisia paikkoja.

Taxonomie

Ordre

Famille

Sous-famille

Genre