Kasvumuoto
Monivuotinen ruoho.
Korkeus
40–150 cm. Varsi haaraton–yläosasta haarova, ruskeanpunainen, ainakin latvasta tiheäkarvainen.
Kukka
Kukat muodostavat n. 7 mm pitkiä kehtosuomujen suojaamia mykeröitä. Mykerön laitakukat puuttuvat; kehräkukat (vain 5–6 kpl) punertavia, torvimaisia. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kehto lieriömäinen, kehtosuomuja 2 riviä, pyöreäkärkisiä, kalvolaitaisia, punertavia. Mykeröt huiskilomaisena kukintona.
Lehdet
Vastakkain, lyhytruotisia. Lapa 3(–5)-liuskainen–lehdykkäinen, liuskat–lehdykät suikeita, hammaslaitaisia.
Hedelmä
5-särmäinen, harmaanruskea–musta, n. 3 mm pitkä pähkylä, jonka kärjessä hampaisia hapsihaivenia.
Kasvupaikka
Tulvarannat, kosteat lehdot, puronvarret, rehevät pensaikot.
Kukinta
Heinä–syyskuu.

Punalatva kuuluu mykerökukkaisiin, vaikka sitä ei omaleimaisen kukintonsa takia ehkä ensi näkemältä mielläkään päivänkakkaran sukulaiseksi. Joskus mykerökukkaisten evoluution aamuhämärissä punalatvan kaukaisilla esi-isillä oli tavanomaiset, erilliset kukat houkuttelemassa hyönteisiä. Sitten kukat sulautuivat yhteen tiheäksi, kukkamaiseksi mykerökukinnoksi. Punalatvan kehityslinjan edustajat niputtivat mykeröitä edelleen tiiviiksi sarjaksi, jolloin mykeröitten koko edelleen pieneni ja kukkien määrä väheni. Nykypäivän punalatvalla on kussakin mykeröissään enää muutama kukka, mutta eräät sen sukulaiset ovat tavallaan kulkeneet täyden ympyrän kehityksen alkuun: niiden mykeröissä on jäljellä enää yksi ainoa kukka. Ihmisen logiikalla tällainen kehitys vaikuttaa täysin päättömältä, mutta evoluution näkökulmasta punalatva on menestystarina: onhan se miljoonien vuosien jälkeen edelleen hengissä. Ja mesikasvien joukossa punalatva kuuluu aivan aateliin. Kukinnot houkuttelevat etenkin mesipistiäisiä ja päiväperhosia, jossain määrin myös yöperhosia. Lisäksi monet kukkakärpäset ja muutkin pikkuhyönteiset käyvät mielellään punalatvan kukissa.

Punalatva kasvaa muutamin paikoin Etelä- ja Kaakkois-Suomen rannoilla, puronvarsilla ja lehdoissa. Laji on meillä niin harvinainen, että harva sen on nähnyt luonnossa tai tietää koko kasvin olemassaolosta. Pääosin meikäläiset kasvustot ovat aina olleet pienialaisia tai niukkoja – ja nykyään moni ikävä kyllä jo kokonaan kadonnut. Jostain syystä laji ei ole monessa paikassa onnistunut muodostamaan vakiintunutta kantaa, vaikka sopivan oloisia rantakasvupaikkoja luulisi olevan tuhansien järvien maassa yllin kyllin.

Punalatvaa on joskus käytetty lääkekasvina: rohdoksella on katsottu olevan yleiskuntoa vahvistava ja verta puhdistava vaikutus. Suomessa punalatva on turhan harvinainen kerättäväksi ja kasvi on ehkä muutenkin parasta jättää rauhaan, sillä sen on todettu aiheuttavan kosketeltaessa ihottumaa. Punalatvan lehdet muistuttavat hieman hampun lehtiä, mihin sen latinankielinen nimikin viittaa. Mitään muuta yhteistä kasveilla ei sitten olekaan, sen puoleen sukulaisuuden kuin ominaisuuksienkaan puolesta.

Punalatva

Taksonomia

Heimo

Alaheimo

Tribus

Suku

Laji